Keväällä 2014

Ennen nykyhetkeä lyhyt katsaus vielä menneeseen. Aloitin siis selloharrastukseni 18.3.2014.
Ensimmäisellä tunnilla harjoittelimme soittoasentoa, jousen pitämistä kädessä, vapaiden kielien soittamista. Taisimme soittaa yksinkertaisia "Käki kukkuu"-lauluja. Ennen ensimmäistä tuntia olin päntännyt kotona F-avaimen nuotteja (joita en ollut tähän menessä vielä opiskellut!) Tunnin päätteeksi opettajani sanoi, että "hyvä, nyt ollaan 45 min aikana käyty läpi 2 vuoden lasten sello-opinnot". Sain sellon lainaksi, mikä oli mielestäni hyvä idea. Olisihan se sääli ostaa monen tonnin soitin ja sitten todeta, että ei haluaisi/pystyisi jatkamaan harrastusta.
Tosin jo hyvin lyhyen ajan sisään minulle vahvistui, että tätä todella haluan harrastaa ja syksyllä hankkisin oman soittimen.

Aluksi kielet kirskuivat, vasemman käden otteet olivat hakusessa. Mietin, miten voinkaan ennättää vaihtaa otteita kielten välillä! Aloimme harjoittelun Fazerin sellokoulukirjalla, mutta huomasin pian sen kirjan puutteet. Mitkään harjoituksista eivät olleet varsinaisia kappaleita. Minun oli todella hankala kontrolloida korvakuulolla, milloin soitan ylä- tai alavireisesti (tai täysin väärää nuottia). Siispä vaihdoimme Suzuki sello school-kirjaan, josta pidän valtavasti. Rakastan klassista musiikkia ja siinä olevat harjoitukset ovat kauniita ja sopivan haastavia. Pääsin siis soittamaan "oikeaa musiikkia" paljon aikaisemmin kuin olin varautunut. Kappaleiden soittaminen osoittautui parhaaksi tavaksi opetella vasemman käden 1.asennon paikkoja ja puhdassointisuutta.

Samaan aikaan luin Yehudi Menuhinin kirjan William Pleeth; Cello. Tätä voin suositella kaikille sellon soittajille. Hän kertoo kirjassaan hyvin soittamisen filosofiasta, tunteesta ja luovuudesta. Vapaasti lainaten "jos harjoittelet asteikkoja, koita sekin tehdä niin kauniisti kuin pystyt" ts nauti joka soittohetkestä.
Kirjasta sain myös hyviä teknisiä vinkkejä soittamiseeni. Alun kirskuminen johtui väärästä käden (jousen)painosta kielelle; C-kielellä oli liian vähän painoa ja A-kielellä liikaa. Ja myös opin soittokohdan merkityksen; lähempänä tallaa enemmän painoa kielelle ja voimakkaampi ääni jne.

Kuinka usein harjoittelen? Päivittäin. Tai ainakin pyrin siihen. Mutta en siksi, että olisi pakko, vaan nautin soittamisesta. Se on koukuttavaa... tulee hankalia päiviä, jolloin mikään ei onnistu hyvin... mutta sitten huomaan taas kehitystä tapahtuneen. Sormet löytääkin paikkansa itsekseen, kielet alkavat soida puhtaammin. Tulee halu oppia lisää.
Harjoittelen noin 30 min- 1 h kerrallaan. Olen huomannut, että se on riittävä minulle. Enkä noudata tarkkaa kaavaa "10 min tätä, 15 min tätä..." Soitan mitä haluan; joskus en soita kuin skaaloja tai harjoittelen jotain pientä yksityiskohtaa. Toisena päivänä saatan soittaa kappaleen toisensa jälkeen.

Nyt 6 kk myöhemmin olen siinä vaiheessa, että olen soittanut Suzuki Cello School part 1 kirjan, (vaikka emme toki koko kirjaa ole vielä opettajan kanssa läpi käyneet). Viime tunnilla otimme Bachin Minuet no 1 (Suzuki vol 2) soittaaksemme... eli nyt olisi vuorossa hyppäys uudelle osa-alueelle... 2. asemaan siirtyminen!