On olemassa koulukuntia, jotka heti kritisoivat, jos soittajan vasen käsi onkin väärässä kulmassa tai soittoasento on poikkeava. Onko tällä loppujen lopuksi mitään merkitystä jos se mitä kuullaan, on upeaa. Mielestäni esim Sol Gabetta soittaa selloa uskomattoman taitavasti ja saa silti osakseen kritiikkiä tekniikastaan. Mutta niinhän se on, että kun on tarpeeksi hyvä, voi luoda oman tyylinsä. Lahjakas abstraktin taiteen maalari osaa myös tarvittaessa maalata klassisen muotokuvan.
Minä olen vasta-alkaja, joten keskityn tarkasti tähän perusasentojen osaamiseen ja hyvä niin.
Suosittelen Paul Katzin videoita sellon soitosta. Kyseessä eivät ole niinkään tekniset asiat, ainakaan suoranaisesti, vaan logiikkaa, ymmärrystä sekä soittamisen filosofiaa. Juuri sitä pintaa syvempää ajattelua, mitä haluan kaiken teknisen harjoittelun seuraksi. Edellä mainitsin mm jännittyneisyyden ja sen vaikutuksen soittamiseen. Ohessa linkki aihetta käsittelevään videoon by Paul Katz:
Tunneilla opettaja jatkuvasti kehoittaa rentouttamaan olkapäitä, olla puristamatta jousta... Kun joskus muistan kotona harjoitellessani oikein keskittyä rentona olemiseen, on soittaminenkin helpompaa. Soittamiseen tulee automaattisesti rauhallisuus, enkä tarkoita tällä hitautta. Olen harjoitellut nyt ensimmäistä viikkoa vaihtoa 2. asemaan ja huomaan sen onnistuvan "rentona" kaikista parhaiten. Silloin vaihtamisen "kiire" katoaa ja oikea nuottikin löytyy paremmin. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, sillä lihaskireys palaa heti takaisin, kun silmä välttää. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...
Toisen asian olen myös huomannut; älä ajattele vaihtamista liikaa. Luota lihasmuistiin. Käsi kyllä menee juuri oikeaan paikkaan, kun siihen luottaa. Jos liikaa keskittyy vaihtamiseen ja miettii, että mihinkäs asti se käsi pitäisi laskea... on hyvin todennäköistä, että lopputulos on huono. Pitää siis luottaa vaistoonsa ja antaa "musiikin virrata" vapaasti ulos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti