Musiikkielämyksiä

Kävin lauantaina Musiikkitalolla kuuntelemassa tulevia huippumuusikoita eli Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin syyskonserttia. Ohjelmistoon kuului mm.

Sergei Prokofjev

Sarja nro 2 baletista Romeo ja Julia

Claude Debussy

Faunin iltapäivä

Giuseppe Verdi

Ambizioso spirto...Vieni t´affretta, Lady Macbethin aaria oopperasta Macbeth

Giuseppe Verdi

Mia madre aveva un’ povera ancella… Piangea cantando nell'erma landa

Ottorino Respighi

Feste Romane

Olin valinnut paikat, kuinka ollakaan, selloja vastapäätä, jotta pystyin seuraamaan heidän soittoaan. Yritin seurata jousikäden käyttöä sekä vasemman käden vaihtoja, jotka varsinkin illan viimeisessä teoksessa olivat todella nopeita (mutta kiire ei kuvastunut soittajien kasvoilta, vaan ilme oli yhtä rauhallinen kuin ennenkin). 

Kyllä selloissa on kaunis ääni! Sen äänestä ei voi olla herkistymättä, jokin siinä puhuttelee voimakkaasti. Ehkä äänialan tummuus ja voimakkuus, mutta samalla myös kirkkaus ja puhtaus. Nautin toki koko sinfoniaorkesterin annista; puhallinsoittimista, viuluista, harpuista... ja myös muutamasta naissolistista, jotka lauloivat Verdiä kauniisti tulkiten.

Tänään sitten takaisin hieman arkisempiin sellohetkiin :) Nyt uuden sellon kielet ovat pysyneet kuta kuinkin vireessä, vaikka eilen en ehtinyt harjoitella. Soitin paljon C- ja G-duuri asteikkoja sekä harjoittelin Maytime-kappaletta. Päivän tauko teki hyvää, sillä selvästi "vapaapäivänä" aivot olivat työstäneet jousituksia ja rytmiä. Nyt soitto sujui jo hieman paremmin, toki vielä harjoittelua tarvitaan paljon. Ensi sunnuntaina olisi taas sellotunti... jospa siihen mennessä saisin sävellyksen kuulostamaan jo paremmalta. Ulkoa tietysti, silloin on helpompi soittaa, kun ei tarvitse keskittyä nuotteihin.

Tässä muutama linkki liittyen hankkimaani selloon sekä jouseen:

http://www.heinrich-gill.de/English/cello_schueler/cellos_s.html

http://www.paesold.com/paesold-bows.html

Sekä sellokotelo on kovakuorinen BAM:n kotelo (classic). Kotelo on erittäin kevyt, mutta tukee selloa hyvin. Tässä esimerkkilinkki kyseisille koteloille:
http://www.quinnviolins.com/qv_cellocases_bam.shtml

Vasta pidemmässä käytössä toki huomaa, onko kotelo kestävä tai tuleeko sellon tai jousen kanssa vastaan jotain yllättävää. Mutta niistä sitten enemmän ajan kuluessa blogissani...

Aikainen jouluaatto

...tai ainakin se siltä tuntui, sillä tänään sain kotiini uuden selloni. Valitsin H. Gillin valmistaman sellon, puujousella. Sointi on puhdas ja kirkas, ero on huomattava lainasoittimeeni. Lisäksi kaikupohjaa on enemmän, joten ääni on myös voimakkaampi. Olen aivan innoissani uudesta soittimestani! Se on upea, kädentaidon hieno näyte.
Uudessa soittimessa kielet menettävät nopeammin vireensä, jonka virittäessä huomaa. Kotiinkuljetuksen aikana kielet olivat menneet todella alavireeseen. Lisäksi sain ohjeeksi soittaa 2 viikkoa runsaasti ja eteenkin paksumpaa C-kieltä. Aluksi kielissä, eniten C-kielessä, on hieman metallinen kaiku, joka häviää aikanaan.
Talvi lähestyy... opettajani varoittikin minua liiasta ilman kuivuudesta. Uudet sellot saattavat haljeta helpommin, sillä puuaines elää vielä enemmän (josta jo aiemmin kirjoitinkin). Selloani varten huoneeseen tuleekin talveksi ilmankostutin sekä seinälle tietysti kosteusmittari.
Täytynee vielä käydä musiikkikaupasta ostamassa kosteusmato. Kosteusmato kastellaan vedellä ja ylimäärä vesi puristetaan pois. Pinta kuivataan ja "mato" asetetaan sellon sisälle f-aukosta.

Pidimme samalla varsinaisen opettajani kanssa sellotunnin, keskittyen kaarijousituksiin ja Maytime-sävellykseen. Sain erinomaisia neuvoja rytmitykseen sekä jälleen tuli opittua "uusia aakkosia" nuotin luvusta. Jos nuottien päällä on kaarijousituksessa pieni viiva, tarkoittaa se taukoa jousituksessa. Näihin täytyy kiinnittää kotona harjoiteltaessa huomiota, jotta rytmitys tulisi oikein. Lisäksi jään ajoittain liian pitkäksi aikaa jouselle, jolloin jousen kärkiosa tulee vastaan ja seuraavien nuottien soitto vaikeutuu. Tämä viipymä johtunee ajatuksistani, joita on liikaa soiton aikana. Mietin liikaa menneitä ja tulevia nuotteja sekä jousituksia. Toisaalta pidän tästä haasteesta, haluan oppia soittamaan kaaret kauniisti ja teen mielelläni töitä sen eteen. Soittaminen tuo koko ajan eteen jotain uutta haastavaa ja kiintoisaa. Tämä pitää yllä intoa ja kiinnostusta. Huippusellistikään ei ole koskaan valmis, aina voi oppia uutta ja parantaa soittamistaan.

Lääkettä ramppikuumeeseen

Ihailen solisteja, jotka soittavat suurten yleisöjen edessä teoksia virheettömästi ja saavat kaiken näyttämään niin "helpolta", musiikki virtaa soittimesta ulos luonnollisesti. Kaikki, ketkä ovat esiintyneet, tietävät kuitenkin todellisuuden kaiken tämän takana. Kädet hikoavat, sydän hakkaa... Miten hillitä ns ramppikuumetta?
Kuten aiemmin mainitsin, laulan kuorossa. Päätin ottaa harjoituksiin sellon mukaan ja soitin Bachin Minuet no 2 ennen kuoroharjoituksia. Olen myös soittanut työpaikallani pienelle määrälle ihmisiä sekä sukulaisille ja ystäville. Tiedän, että soittoni ei kuulosta vielä tässä vaiheessa ammattilaisen soitolta, mutta haluan esiintymiskokemusta. Kaikki tämä auttaa minua hillitsemään hermojani ja rentoutumaan myös esiintymisen aikana. Se auttaa myös kuoroesiintymisiä, jolloin pystyn laulamaan lavalla vapautuneemmin.
Esiintyessä en ehdi miettiä triolin pituutta tai jousituksia, siksi sävellyksiä tulee harjoitella niin paljon, että H-hetkellä kaikki menee ns selkäytimestä. Useat sellistit sanovatkin, etteivät muista itse esityksestä mitään. Kaikki vain tapahtuu itsestään.
Ja jälkikäteen kädet vielä tärisevät adrenaliinista. Ainakin minulla :)
Aluksi ajattelin, etten aio esiintyä selloni kanssa, vaan ainoastaan soitella omaksi ilokseni. Mutta haluan myös jakaa ihmisille sitä iloa, mitä sello tuo. Soittimen herkkyys ja kauneus, toivoisin voivani jonain päivänä tuoda sen elämyksen myös kuulijalle. Ilokseni voisin harjoitella erään ystäväni kanssa duettoja pianon kanssa. Ehkäpä siitäkin syntyisi jatkossa jotain kaunista esitettävää...

Opettamisesta ja oppimisesta

Eilen kävin taas sellotunnilla. Olin nyt oppinut triolin idean, vaikkakin viimeinen nuotti triolissa on edelleen välillä hieman pitkä. Kävimme läpi myös jousen käyttöä, eteenkin Maytime-sävellyksessä (Mozart, Suzuki vol 1 vanha painos, uudessa painoksessa Vol.2:ssa). Kaarijousituksiin saa varmuutta, kun soittaa jousella "ronskimmin". Liian hento jousitus saa epävarmuudessa kaarijousitukset kuulostamaan vieläkin huterammilta.
Eilen myös huomasin, mikä merkitys peukalon asennolla on jousen käytössä. Nyt olen kiinnittänyt siihen enemmän huomiota soittaessa ja jousen käyttö tuntuu nyt paremmalta; peukalon pää koskettaa jousta ja muodostaa holvikaaren muiden sormien kanssa. Tällöin ranne on vapaampi liikkumaan ja kaarijousituksessa D-kieleltä A-kielelle pelkkä ranneliike riittää (ei tarvitse heiluttaa koko käsivartta). Tähän asti olen pitänyt jousesta peukalon syrjällä kiinni, joka on aiheuttanut peukalon "lukkiutumisen" ja täten koko käsivarren jäykkyyden. Nämä ovat taas niitä asioita, jotka vain pitää itse kokea, että "ai tältä sen pitää tuntua". Olenhan siitä lukenut ja minulle siitä on monta kertaa sanottu... mutta se pitää itse kokea ja ymmärtää.
Lisäksi käytän edelleen liian vähän jousen koko mittaa, soitan pelkästään jousen tyvi- ja keskiosalla. Kärkiosa tuntuu tässä vaiheessa hataremmalta, siksi se jäänee aina vähemmälle käytölle. Edessä on sävellyksiä, joissa on tarpeen saada varmuutta myös kärkiosan käytölle... joten kärkiosaa pitää tietoisesti käyttää enemmän.
Tämän hetkinen sellon opettajani on itse valmistumassa sellon opettajaksi piakkoin. Jousen käytöstä puhuttaessa tuli puheeksi se, kuinka selität toiselle, miten jousella soitat. Pitää siis analysoida omaa soittamistaan. Tämä on minusta se paras asia, mitä opettaja voi saada itselleen opettamisesta.
Omassa työssäni on minulla käynyt oman alani harjoittelijoita, jotka ovat seuranneet työtäni ja tietysti kyselleet, miksi valitsen työssäni tietyt työvälineet tai miksi teen jonkun työvaiheen niin kuin teen. Tällöin pitää itse pysähtyä ja miettiä työtään, joka on usein rutiinia ja pystyä tarkasti selittämään toiselle, miksi teen juuri niin kuin teen. Samalla tulee miettineeksi, voisiko asian tehdä toisin tai paremmin. Tämä kehittää omaa työtä ja ajattalutapaa.
Oppilaat ovat rikkaus, josta opettaja voi saada myös itselleen hyvin paljon. Parantaa omaa osaamistaan, kyseenalaistaa omia toimintatapoja.
Puhuimme myös siitä, kuinka varsinainen sellon opettajani, vuosia opetustyötä tehneenä, jaksaa kerta toisensa jälkeen käydä läpi niitä samoja sävellyksiä yhtä innokkaana. Pitää nähdä pintaa syvemmälle. Miksi minä omassa työssäni jaksan kerta toisensa jälkeen innostua saman työtehtävän hoitamisesta? Koska se on mielekästä ja aina voi kehittyä eteenpäin. Ja koskaan ei kuitenkaan ole täysin samanlaista työtehtävää, vaikka se pääpiirteissään voisi siltä ulkopuolisesta näyttää. Ei ole myöskään koskaan kahta samanlaista sello-oppilasta. Opettaessa toista soittamaan ja onnistuessa siinä, saa iloita oppilaan mukana kehityksestä.

Tässä tavoitteita tulevaisuuteen, tämän haluan oppia soittamaan! Tässä Bachin prelude cello suite no 1:n tulkitsee Ophélie Gaillard. Huomenna sellotunnille...

Vaihtoehtoja selloksi...

http://www.heinrich-gill.de/English/cello_meister/cellos_m.html
Aiemmin puhuin sellovalinnoista ja tulevasta sellostani. Yhtenä vaihtoehtona on Heinrich Gill-sello, opiskelijaversio. Puuaines on 3 vuotta vanhaa (master selloissa 6-8 vuotta vanhaa), tämä välivaihe poistaa puuaineksesta liian kosteuden, jotta puu ei eläisi liikaa käytössä. Liian tuoreesta puusta tehty sello saattaa helpommin haljeta tai saumat aueta jännitysten vuoksi.
Selloja on niin monenlaisia, eri maista ja valmistajilta... oman sellon hankinta kannattaakin tehdä ammattilaisen kanssa (oman opettajan). Tällöin varmistuu siitä, että sello on laadukas ja vastaa soittajan tarpeita.

Tässä vielä Rachel Xu:n soittamana Bachin Minuet no 2. Esimerkiksi kohdassa 0:56 kuultavissa mainitsemani trioli. Kohdassa 1:14 oli itselläni väärä rytmitys, ehkäpä edeltävä trioli sotki rytmiä, jonka vuoksi kohta ei kulkenut niin kuin pitää. Lisää vielä harjoittelua :)

Olen myös katsellut nuoremman sellistin Abigail McHugh-Grifan videoita, joista olen saanut paljon hyviä vinkkejä mm vaihtamiseen 1. asemasta 2. asemaan. Tässä Abigail soittaa samaa Bachin sävellystä. Hän valitsee pikkurillin venyttämisen sijaan aseman vaihdoksen, joka kieltämättä itselläkin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Toisaalta tämä ½-asema (pikkurillin venytys) pitäisi myös oppia, joten soitan kohtaa varmasti kummallakin tavalla, jotta molemmat vaihtoehdot tulisivat tutuiksi.

Uudet aakkoset!

Eilen pääsin uuden opettajani tunnille. Arvasin, että hän kiinnittää huomiota hieman eri asioihin kuin varsinainen opettajani ja sehän on hyvä asia. Soitimme Bachin Minuet 1 ja 2, joista jälkimmäisessä keskityimme soittamisen oikeaan rytmitykseen sekä trioleihin. Triolissa pyritään jakamaan kolme nuottia samalla iskulle. Kokonaisuus tulee siis soittaa hyvällä rytmillä ja siirtyä siitä suoraan eteenpäin. Olen jäänyt liian pitkäksi aikaa triolin viimeiselle nuotille. Tämä johtuu osittain siitä, että soittaessa ehtii miettiä kaikenlaista. Usein viimeisellä nuotilla ehdin jo miettiä, että vau, se onnistui! ...sitten ollaankin jo rytmilllisesti myöhässä. Hioimme myös 2. osan kohtaa, jossa soitin rytmillisesti väärin. Vasta tänään kotona soittaessani tajusin, kuinka kohta tulisi rytmittää, ahaa-elämys!

Koska aiempaa varsinaista musikaalista taustaa minulla ei ole, pidin siitä, että keskityimme myös nuottien lukemiseen ja tarkkaan soittamiseen. Itse aika pedanttina ihmisenä arvostan sitä, että asiat tehdään niin kuin kuuluu ja haluan oppia tulkitsemaan musiikkia oikealla tavalla. Ennen hieman epäselvä "trioli" sai nyt selvyyden, ymmärrän paremmin säveltäjän kirjoitusta. Se on tavallaan kuin lukemaan oppimista uusilla aakkosilla, muutamat ääkköset vielä hakusessa. :)

Mainitsin aiemmin, kuinka venytys 1. asemasta ½  askelmaa ylemmäs D-kielellä (G:stä gis:n) tuotti ongelmia pikkurillin kanssa. Sain myös tähän hyvän vinkin; sen sijaan, että yrität vain venyttää (epätoivoisesti) pikkurilliä alaspäin, myötää samalla etusormella sekä peukalolla alaspäin. Näin pikkurillin siirtyminen alaspäin helpottuu huomattavasti. Tämä myötäävä liike tietysti edellyttää rentoa peukaloa...

Sello soittimena auttaa soittajaansa tunnistamaan, onko soitto puhdasta. Voit tarkistaa sellolta, onko nuottisi kohdallaan: jos nuotti on puhdas, sello resonoi ja soi kauniisti. Muussa tapauksessa ääni on tunkkainen ja resonointia ei synny. Sello myös vahvistaa itse itseään; soittaessa puhtaasti esimerkiksi G-kieleltä C:tä, alkaa viereinen vapaa C-kieli värähdellä mukana vahvistaen ääntä. "Puhtaan soiton" voi siis paitsi kuulla myös konkreettisesti tuntea soittaessa.

Kaaria

Huomaan taas soitossani liikaa keskittyneeni vasempaan käteen. Uutena asiana 2. -4. asemaan siirtymiset ja vibrato ovat vieneet huomion jousen käytöltä. Varsinkin kaarijousitukset tuntuvat hankalilta.
Edelleen kielille siirtymisissä tapahtuu usein virheitä; siirryttäessä G-kieleltä A-kielelle käy jousi myös D-kielellä aiheuttaen soraäänen. Lisäksi pitkät kaarijousitukset, varsinkin kieleltä toiselle siirryttäessä, eivät soi puhtaasti. Tämän huomasin soittaessani Maytimen (Mozart) loppuosaa, jossa kaarijousella soitetaan vuorotellen A- ja D-kieltä. Ääni kuulostaa pikemminkin hätäiseltä ja ohuelta... sitä pitää siis harjoitella lisää.
Alussa jousi tuppaa jäämään vasemman käden varjoon. Kun vasemman käden motoriset radat alkavat olla hallussa, alkaa kiinnittää enemmän huomiota jouseen .Joka tunnin jälkeen mietin, että opettaja on sellon soitossa aivan välttämätön! Tämän syyskauden ensimmäisellä tunnilla kävimmekin jousiharjoituksia läpi: käden paino jousella ja käden rentous, liikerata eri kielillä ja eteenkin jousen eri osien käyttö. Legatossa en hyödyntänyt koko jousea, johon en varmasti ilman opettajaa olisi kiinnittänyt huomiota. Lisäksi hän luonnehti hyvin jousen liikettä kolmiuloitteiseksi; jousi ei liiku kielellä ainoastaan edestakaisin, vaan siinä on myös alaspäin kielelle kohdistuva voima (jonka pitäisi lähteä koko käsivarren painosta). Tämän käsivarren painon kanssa on vielä harjoittelemista... sen huomaan puristavasta peukalosta, jonka pitäisi soiton aikana olla rento.
Paul Katz käsittelee seuraavassa videossa hyvin oman kehonsa kuuntelemista sekä rentoutta soittaessa:

Hyvä, parempi, paras

Vaikka eletään syyskuuta, on olo kuin lapsella jouluna. Nimittäin oman soittimen hankinta lähestyy ja opettajani lähtee Saksaan tällä viikolla selloja hakemaan. Valittavana on joko 2200 e maksava kiinalais-belgialainen sello tai sitten 5100 e kustantava saksalainen sello. Hintaan ei sisälly jousta tai koteloa. Jousen hinnaksi opettaja arvioi noin 500 e. Kallista?
Onhan tuo aika sijoitus, mutta niin kuin sellonopettajani sanoi, tästä harrastuksesta saa kyllä tarvittaessa "rahansa takaisin" eli sellon voi aina myydä eteenpäin. Toisin on monen muun harrastuksen kanssa, jossa varusteet käytettynä eivät ole enää juuri minkään arvoisia.

Mutta sitten tuohon valintaan... Saan kuunnella molempia selloja ennen valintani tekemistä. Sain hyvän vinkin ystävältä; kuunnelluta selloja ilman, että tiedät kumpi on kumpi. Tällöin ainakaan hinnan asettamat ennakko-oletukset eivät ohjaa valintaa. Saksalainen sello on kuulemma hieman isompi ja soi näin kauniimmin. Sitten tulen seuraavaan kysymykseen; kuuluuko sellojen välinen sointiero minun soittamanani? Tietysti on hankala ennustaa, kuinka soittotaitoni kehittyy vuosien mittaan (enhän ole soittanut kuin vasta 6 kk). Jos sijoitan saksalaiseen soittimeen, ei minun kuulemma tarvitse enää toista selloa hankkia. Toivon, että tulevassa soittimessani olisi pehmeä, "samettinen" sointi (joka tietysti edelleen riippuu itse soittajasta)...

Unohtamatta jousta. Jousi -yhtä tärkeä kuin itse sello. Hyvä sello, mutta huono jousi: lopputulos ei miellytä korvaa. Jätän jousen valinnan opettajani varaan, uskon hänen löytävän minulle sopivan jousen. Eksyin netissä amerikkalaiselle myyntisivustolle, jossa oli myytävänä sellon jousia. Kyllä niistäkin osataan pyytää, tuhansia dollareita parhaimmista. Tosin kalleimmista selloistakin saa maksaa omaisuuden. Mitä vanhempi soitin, sen arvokkaampi.
Sellon on puusoitin. Puusoittimessa on omat hankaluutensa, sen huomaa päivittäin. Puu nimittäin elää, jatkuvasti. Ilman lämpötila laskee; sello on ylävireessä. Ilma lämpenee; sello on alavireessä. Myös ilman kosteus saattaa käyristää sellon kaulaa (jos sello on tehty huonosti). Kuiva ilma saattaa halkaista sellon, joten pakkasilla täytyy huolehtia ilman kosteudesta ja hankkia tarvittaessa ilmakosteutin tms. Itsekin kaivoin heti ilmankosteusmittarit esiin, kun sain lainaselloni kotiin.

Tämän eläväisen soittimen kanssa virittäminen on erittäin tärkeää joka kerta, ennen kuin aloittaa soittamisen. Viritys on myöskin alussa sen vuoksi tärkeää tehdä huolella, että korva oppisi tunnistamaan oikeat sävelet ja säveltasot. Myöhemmin, kun korva on tottunut oikeaan vireeseen, et voi enää soittaa epävireisellä soittimella -eli siis silloinkin haluat virittää soittimen joka kerta vireeseen.
Lähestyvä talvi huolettaa hieman. Saksassa ilma on kosteampaa kuin Suomessa -entäs jos uusi selloni ei kestäkään pakkasia ja halkeaa? Tämä on käsittääkseni vielä suurempi ongelma ns kiinalaisilla selloilla, joissa puumateriaali on aasiasta. Tämä seikka on varmasti myös eräs syy, miksi vanhat soittimet ovat pitäneet arvonsa. Ja eteenkin hyvin säilyneet soittimet; ne ovat osoittaneet kestävänsä. Puussa saattaa olla sisäisiä jännitteitä, se saattaa vääntyä kosteassa... mitään näistä ei voi ennustaa, ennen kuin soitin on ollut käytössä. Siis onnenkauppaa osittain... nähtäväksi jää, millaisella soittimella tulen syksyllä soittamaan. Jännittävää :)

Konserttoja ja harjoittelua

Pieter Wispelwey konsertoi Musiikkitalossa 12.11.2014. Harmikseni huomasin, että konsertti on lähes loppuunmyyty... vain muutama hajapaikka hattuhyllyllä vapaana. Olisi ollut mahtava päästä katsomaan hänen soittoaan permannolta, mutta ehkäpä lippuja vapautuu lähellä esityspäivää. Hattuhyllyltä toki kuulee musiikin, mutta itse sellistiä tai kapellimestaria ei voi seurata. Jos en soittaisi selloa, se tuskin haittaisi liiaksi. Mutta nyt haluan NÄHDÄ kuinka taitava sellisti soittaa, kuinka hän tulkitsee musiikkia ja eläytyy. Tulossa on muitakin sellokonserttoja, mutta netin kautta pahasti näytti myös siltä, että tammikuun Steven Isserlisin konsertti on jo nyt loppuunmyyty.

Pieter on haastattelussa omien sanojensa mukaan soittanut selloa 2-vuotiaasta asti ja edelleen suhtautuu harjoitteluun ja soittamiseen suurella intohimolla. " Se on koukuttavaa".
Ennen kuin itse aloin soittaa selloa, luin muutamia englannin kielisiä blogeja, joissa amatöörisellistit harjoittelivat päivittäin. Ajattelin, että siitähän tulee minulle harrastus... onneksi en aio vaatia itseltäni sentään noin paljon, että joka päivä pitäisi soittaa. Mutta kas kummaa, nykyisin soitan päivittäin. En siksi, että pitää soittaa, vaan kuten Wispelwey haastattelussa myös totesi: "...jos harjoittelupäivä jää välistä, soittamista (selloa) tulee heti ikävä". Tämä on totta. Sellon soittaminen on kuin terapiaa, omaa laatuaikaa!

Jupiter, jupiter...

Tänään olikin viimeinen sellotunti opettajani kanssa tänä vuonna, mutta tunnit hänen kanssaan jatkuvat heti vuoden vaihteessa. Siihen asti saan käydä hänen poikansa tunneilla. On kiinnostavaa nähdä kuinka samalla tai eri tavalla hän opettaa. Menen siis suurella mielenkiinnolla hänen tunneilleen :)
Huomaan kaipaavani haastetta soittamiseen ja sitä tänään sainkin. Mainitsin tunnin alussa löytäneeni kirjastosta aarteen ( G. Schirmer intrumental library; The cello collection) ja pyysin apua Jupiter-sävellyksen vaihtoehtoiseen soittoversioon, jossa noustaan 4. asemaan. Aloitimme tänään siis tunnin soittaen Jupiteria. Harmi etten löytänyt tähän youtubesta kyllin hyvää versiota Jupiterin choralesta soitettuna sellolla, se on niin kaunis!
Siirtyminen 1. asemasta 4. asemaan on suhteellisen helppo, mutta paluu 4. asemasta takaisin 1. asemaan tuottaa hankaluutta. Lihasmuistia ei siis vielä ole, mutta harjoittelulla käsi alkaa löytää tiensä oikeaan kohtaan. Mutta juuri tätä nyt kaipaan, uutta haastetta, joka ruokkii soittamisen nälkää.

Soitimme myös aiemmin mainitsemaani Bachin Minuet no 1 (Suzuki School vol 2), jossa harjoittelimme 2. asemaan siirtymistä. Aina tuntuu, että tunneilla jännitän liikaa ja tästä syystä soittaminen ei jännittyneisyyden vuoksi onnistu niin kauniisti kuin kotona. Kotona olen jo harjoitellut myös vibratoa, joka alkaa sujua jo paremmin (aluksi se tuntui todella vaikealta!). Tunneilla en edes ehdi ajatella vibratojen lisäämistä soittamiseeni, mutta emmehän sitä ole vielä harjoitelleetkaan.

Youtubessa on kymmeniä videoita vibraton oppimisesta. Kaikki olen katsonut. Ja moneen kertaan. Yhtä kaikki olen tullut siihen lopputulokseen, että sitä asiaa ei voi oppia niin, että toinen sanoo ja sinä teet. Ei vaikka kuinka yrittäisit selittää, mitä vibratossa tapahtuu. Se pitää hoksata itse, vähän niin kuin pyörällä ajo. En ole ottanut asiasta stressiä, aika ajoin olen yrittänyt lisätä vibratoa soittooni ja sitten taas jättänyt asian odottamaan. Nyt Jupiteria soitellessani lisäsin vibratoa muutamaan kohtaan ja kas, sehän kuulosti ihan vibratolta! Ehkäpä se sieltä alkaa löytyä... Pelottaa vain, että opin sen jotenkin väärin. Siksi en ole myöskään pitänyt asian kanssa kiirettä. Ehkäpä otan vibraton puheeksi vielä syksyllä tunneilla.

Arvokkaana korjauksena muutimme tänään 1. asemassa 2. sormen asentoa ylemmäksi, jolloin esimerkiksi C soi puhtaammin A-kielellä. Siihen pitänee kiinnittää enemmän huomiota.
Lisäksi soitin Mozartin Maytime (hyvää harjoittelua kaarijousitukselle) sekä Bachin Minuet no 2:n (venytys D-kielellä ½ asemaa alaspäin tuottaa vielä ongelmia, pitää venytellä pikkurilliä :D )
Näillä näkymin jatkossa siirryn soittamaan Suzuki Cello School vol 2 kirjaa. Onneksi tilasin netistä kyseisen kirjan. Lisäksi hieman joulumusiikkia, jotta pääsee sitten sellolla fiilistelemään niitäkin :)

Kaunista iltamusiikkia, Elgarin Sospiri op 70, esittäjänä viime kerralla mainitsemani Sol Gabetta. Tänään kirjastosta tarttui matkaan The Cello Collection (easy to intermediate level). Huomenna sitä soittamaan! Gustav Holstin Jupiter Planeetat-sarjasta kuulostaa niin kauniilta sellolla... Kaikki kirjaan valitut kappaleet ovat 1. asennossa soitettavia, joten pitäisi siis onnistua. Kirjassa on myös mm Bachia, Brahmsia, Griegiä, Handelia, Haydnia, Faurea, Mozartia. Rakastan Mozartin musiikkia, mutta hän on säveltänyt todella vähän sellolle. Kirjassakin oleva German dance on alunperin kirjoitettu kaikille muille istrumenteille...paitsi sellolle. Harmi.

Huomenna sellotunnille!

Flow-soitin

Kesällä juttelin erään kaverin kanssa sellon soitosta ja hän sanoi mielestäni loistavasti, että sello on ns flow-soitin. Voit tulkita kappaleen/teoksen niin monella eri tavalla, intensiteetillä... kuinka käytät jousta, miten sormitat nuotit; vaihtoehtoja on lukemattomia. Sello onkin tunnesoitin, parhaimmillaan "osa soittajaa, soittajan jatke". Sello on hyvin herkkä soitin; jos olet jännittynyt, se kuuluu heti soitossasi. Kun olen kuunnellut youtubesta samoja teoksia eri sellistien esittämänä huomaan, ettei ole yhtä oikeaa tapaa soittaa selloa. Juuri se kiehtoo minua sellossa niin paljon, mahdollisuudet ovat rajattomat.
On olemassa koulukuntia, jotka heti kritisoivat, jos soittajan vasen käsi onkin väärässä kulmassa tai soittoasento on poikkeava. Onko tällä loppujen lopuksi mitään merkitystä jos se mitä kuullaan, on upeaa. Mielestäni esim Sol Gabetta soittaa selloa uskomattoman taitavasti ja saa silti osakseen kritiikkiä tekniikastaan. Mutta niinhän se on, että kun on tarpeeksi hyvä, voi luoda oman tyylinsä. Lahjakas abstraktin taiteen maalari osaa myös tarvittaessa maalata klassisen muotokuvan.
Minä olen vasta-alkaja, joten keskityn tarkasti tähän perusasentojen osaamiseen ja hyvä niin.

Suosittelen Paul Katzin videoita sellon soitosta. Kyseessä eivät ole niinkään tekniset asiat, ainakaan suoranaisesti, vaan logiikkaa, ymmärrystä sekä soittamisen filosofiaa. Juuri sitä pintaa syvempää ajattelua, mitä haluan kaiken teknisen harjoittelun seuraksi. Edellä mainitsin mm jännittyneisyyden ja sen vaikutuksen soittamiseen. Ohessa linkki aihetta käsittelevään videoon by Paul Katz:

Tunneilla opettaja jatkuvasti kehoittaa rentouttamaan olkapäitä, olla puristamatta jousta... Kun joskus muistan kotona harjoitellessani oikein keskittyä rentona olemiseen, on soittaminenkin helpompaa. Soittamiseen tulee automaattisesti rauhallisuus, enkä tarkoita tällä hitautta. Olen harjoitellut nyt ensimmäistä viikkoa vaihtoa 2. asemaan ja huomaan sen onnistuvan "rentona" kaikista parhaiten. Silloin vaihtamisen "kiire" katoaa ja oikea nuottikin löytyy paremmin. Mutta helpommin sanottu kuin tehty, sillä lihaskireys palaa heti takaisin, kun silmä välttää. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...
 Toisen asian olen myös huomannut; älä ajattele vaihtamista liikaa. Luota lihasmuistiin. Käsi kyllä menee juuri oikeaan paikkaan, kun siihen luottaa. Jos liikaa keskittyy vaihtamiseen ja miettii, että mihinkäs asti se käsi pitäisi laskea... on hyvin todennäköistä, että lopputulos on huono. Pitää siis luottaa vaistoonsa ja antaa "musiikin virrata" vapaasti ulos :)

Suosittelen Rachel Xu:n videoita, jotka hän on tehnyt omille oppilailleen soiton tueksi. Hänen soittamisessaan vallitsee rauhallisuus ja kauneus. Kyse ei ole vain teknisestä suorituksesta, vaan tunteesta ja musiikin luomisesta. Ihailen hänen kykyään tulkita helpompiakin Suzuki vol 1 kirjan kappaleita yhtä kauniisti kuin vaikeampia teoksiakin.

Keväällä 2014

Ennen nykyhetkeä lyhyt katsaus vielä menneeseen. Aloitin siis selloharrastukseni 18.3.2014.
Ensimmäisellä tunnilla harjoittelimme soittoasentoa, jousen pitämistä kädessä, vapaiden kielien soittamista. Taisimme soittaa yksinkertaisia "Käki kukkuu"-lauluja. Ennen ensimmäistä tuntia olin päntännyt kotona F-avaimen nuotteja (joita en ollut tähän menessä vielä opiskellut!) Tunnin päätteeksi opettajani sanoi, että "hyvä, nyt ollaan 45 min aikana käyty läpi 2 vuoden lasten sello-opinnot". Sain sellon lainaksi, mikä oli mielestäni hyvä idea. Olisihan se sääli ostaa monen tonnin soitin ja sitten todeta, että ei haluaisi/pystyisi jatkamaan harrastusta.
Tosin jo hyvin lyhyen ajan sisään minulle vahvistui, että tätä todella haluan harrastaa ja syksyllä hankkisin oman soittimen.

Aluksi kielet kirskuivat, vasemman käden otteet olivat hakusessa. Mietin, miten voinkaan ennättää vaihtaa otteita kielten välillä! Aloimme harjoittelun Fazerin sellokoulukirjalla, mutta huomasin pian sen kirjan puutteet. Mitkään harjoituksista eivät olleet varsinaisia kappaleita. Minun oli todella hankala kontrolloida korvakuulolla, milloin soitan ylä- tai alavireisesti (tai täysin väärää nuottia). Siispä vaihdoimme Suzuki sello school-kirjaan, josta pidän valtavasti. Rakastan klassista musiikkia ja siinä olevat harjoitukset ovat kauniita ja sopivan haastavia. Pääsin siis soittamaan "oikeaa musiikkia" paljon aikaisemmin kuin olin varautunut. Kappaleiden soittaminen osoittautui parhaaksi tavaksi opetella vasemman käden 1.asennon paikkoja ja puhdassointisuutta.

Samaan aikaan luin Yehudi Menuhinin kirjan William Pleeth; Cello. Tätä voin suositella kaikille sellon soittajille. Hän kertoo kirjassaan hyvin soittamisen filosofiasta, tunteesta ja luovuudesta. Vapaasti lainaten "jos harjoittelet asteikkoja, koita sekin tehdä niin kauniisti kuin pystyt" ts nauti joka soittohetkestä.
Kirjasta sain myös hyviä teknisiä vinkkejä soittamiseeni. Alun kirskuminen johtui väärästä käden (jousen)painosta kielelle; C-kielellä oli liian vähän painoa ja A-kielellä liikaa. Ja myös opin soittokohdan merkityksen; lähempänä tallaa enemmän painoa kielelle ja voimakkaampi ääni jne.

Kuinka usein harjoittelen? Päivittäin. Tai ainakin pyrin siihen. Mutta en siksi, että olisi pakko, vaan nautin soittamisesta. Se on koukuttavaa... tulee hankalia päiviä, jolloin mikään ei onnistu hyvin... mutta sitten huomaan taas kehitystä tapahtuneen. Sormet löytääkin paikkansa itsekseen, kielet alkavat soida puhtaammin. Tulee halu oppia lisää.
Harjoittelen noin 30 min- 1 h kerrallaan. Olen huomannut, että se on riittävä minulle. Enkä noudata tarkkaa kaavaa "10 min tätä, 15 min tätä..." Soitan mitä haluan; joskus en soita kuin skaaloja tai harjoittelen jotain pientä yksityiskohtaa. Toisena päivänä saatan soittaa kappaleen toisensa jälkeen.

Nyt 6 kk myöhemmin olen siinä vaiheessa, että olen soittanut Suzuki Cello School part 1 kirjan, (vaikka emme toki koko kirjaa ole vielä opettajan kanssa läpi käyneet). Viime tunnilla otimme Bachin Minuet no 1 (Suzuki vol 2) soittaaksemme... eli nyt olisi vuorossa hyppäys uudelle osa-alueelle... 2. asemaan siirtyminen!