Sibeliusta ja huiluääniä

Selloharrastus alkaa jo näkyä vasemman käden sormissa; samalla huomaan, että varsinkin etusormen asento kieltä vasten on liian vino...kovettuma ei ole keskellä vaan sormen kärjen sivussa. Harrastus on jatkunut tiiviinä, vaikka blogia en ole ehtinyt päivittämään pitkään aikaan. 

Bach tietysti on seurannut koko ajan harjoittelussa mukana ja kerta kerralta edistystä tulee. Syksyn teemana osittain oman kuoroharrastuksen tiimoilta on tullut Sibelius. Sibeliuksen veli oli sellisti, joten sellolle löytyy paljon sävellyksiä. Suurinosa niistä on tässä vaiheessa minulle liian vaikeita, mutta onneksi löysin kirjastosta nuottivihkon, jossa on Sibeliuksen 1800-luvun puolella säveltämät kolme pientä sävellystä sellolle. Näistä valitsimme Andantino in C major. Tarkoituksena olisi, että esittäisin sävellyksen lokakuun lopulla yhdessä kuoron esitysten kanssa... saapi nähdä kuinka sen opin (ja enemmänkin pystynkö sitä yleisölle soittamaan jännityksen vuoksi). Sellon soitossa kuulee heti, jos soittoa jännittää... Sinänsä harmittaa, sillä haluaisin soittaa selloa yleisölle yhtä rennosti kuin kotona harjoitellessani. 

Andantino in C sisältää useita asemavaihdoksia (myös 5. asemaan) ja rikkoo sopivasti käden perusasentoa soittaessa, mitä pidän tässä vaiheessa tärkeänä oppia. Lihasmuisti alkaa olla jo sen verran kehittynyt, että 4. asemasta A-kieleltä on suhteellisen helppo hypätä 1. asemaan D-kielelle tms. Uutena asiana tässä teoksessa on tullut D-kielellä 5. asemassa käydessä huiluääni.

Aluksi oli äärimmäisen hankalaa olla painamatta kieltä laisinkaan; huiluääni muodostuu hennosta kosketuksesta ja jää kirkkaana soimaan hetkeksi, joten sormea ei tarvitse pitää kielellä koko aikaa. Jatkuvalla toistolla sormi on oppinut löytämään huiluäänen jo melko hyvin ja siitä palaamaan alaspäin 4.asemaan. Tosin Bachin I preludessakin käydään huiluäänessä kerran; mutta vain kerran... joten sen harjoittelu on jäänyt vähäiseksi tähän asti. 

Ulos harjoittelemaan!

Kesä tulee ja se tietää parempaa akustiikkaa! Sillä iltojen hiljalleen lämmetessä pääsee taas autotalliin harjoittelemaan.
Viime viikkoina olen harjoitteluissa keskittynyt siirtymisiin 1. asemasta 4. asemaan. Tässä apuna ovat olleet Feuillard (s. 28-30) ja tietysti Bach. 4. asemassa sormet ovat huomattavasti lähempänä toisiaan ja etusormen suhde peukaloon erilainen. Varsinkin etusormen asento tuotti alussa hankaluutta, mutta sitkeän harjoittelun ansiosta D-kielelläkin A alkaa löytyä jo melko helposti.
Sinänsä 4-asema on helppo löytää; liu'utat peukalon alas asti, kunnes se stoppaa. Enemmän päänvaivaa varmasti alussa tuottaakin paluu takaisin 1-asemaan. Tässäkään ei ole oikotietä onneen, jatkuvaa toistoa!
Lisähaastetta ovat tuoneet 4-aseman harjoittelut G- ja C-kielillä. Perusideahan on sama... mutta kun olen soittanut melkein koko ajan A- ja D-kielillä, huomaan, että vasemman käden kyynärpää on ollut aivan liian alhaalla. Nyt siirryttäessä 4-asemaan esim C-kielellä, pitää vasemman käden kyynärpää olla ilmassa (kuitenkin rennosti), jotta käsi taipuu tarpeeksi. Jos jätän kyynärpään liian alas, tulen huonossa kulmassa kielelle (sormet eivät osu kielelle kohtisuoraan, vaan hieman vinossa) ja tämä aiheuttaa sointiin tunkkaisuutta. Sormen pitäisi tulla kielelle enemmän kärjellään, ei niinkään "pehmeällä" osalla ja toimia napakasti ("kuin vasara").
           Sormen asento ja napakkuus tulee soinnissa esiin erityisesti siirryttäessä A-kielellä alaspäin. Mitä korkeampi ääni, sen herkempi se on epäpuhtaudelle. Aluksi korkeammat äänet (4-asemassa) kuulostivat A-kielellä kaikkea muuta kuin kauniilta... kunnes kiinnitin huomiota sormen asentoon ja "vasaramaiseen" napakkuutteen.

Erittäin hyvinä olen kokenut harjoitukset, joissa siirrytään 4-asemassa A-kieleltä aina C-kielelle asti, jotta sorminäppäryys kehittyy myös sivusuunnassa (eikä pelkästään ylhäältä alas ja takaisin). Tässä sivuttaissuunnan näppäryydessä Bachin prelude on kyllä mainio harjoitus... Siitä löytää koko ajan uusia puolia ja taitojen kasvaessa yhtäkkiä tulee soittaessa ahaa-elämyksiä. Ja vihdoin, VIHDOIN Preluden ensimmäisen sivun lopputahdit alkavat sujua jo sulavasti. Kuinka niin yksinkertaiset siirtymiset C-kieleltä D-kielelle voivatkin olla niin haastavia... :D Ilo sinänsä, että huomaa ne pienet kehityksen askeleet.

Matka selloni syntyseudulle...

Kevät on kiireistä aikaa, viime bloggauksesta onkin jo kulunut tovi! Sellon soitto on jatkunut tosin taustalla koko ajan. Bachin I preludesta olemme nyt käyneet kaikki kohdat läpi yhdessä soittaen ja yksityiskohtia hioen. Tuntuu mahtavalta, että pystyn nyt soittamaan tuon sävellyksen, jota viime syksynä aloimme harjoitella! Kestää tosin vuosia, ennen kuin tuosta on esitettäväksi...

Feuillardin vihkoa olemme käyttäneet tunneilla paljon, siinä kun on loistavia harjoituksia ja sävellyksiä. Viimeisimpänä tunnilla olemme soittaneet s 22 Melancholy by Chopin sekä s 31 Larghetto by Händel. Tuosta Händelin sävellyksestä tein kotona oman version; näppäilen soittaessani lisäksi vapaita kieliä (vasemmalla kädellä). Tämä kahdesta eri syystä; se mielestäni sopii tuohon suht hidastempoiseen kappaleeseen sekä samalla saan tarkistettua, että sävelten puhtaus säilyy (varsinkin 4. asemaan siirryttäessä). Soitan siis jousella esim tahdissa 2 G:n normaaliin tapaan, mutta samalla soitan pizzicatona vapaata G-kieltä. Tällöin kuulen, että olen vireessä, toimii harjoitellessa hyvin. Sekä lisää myös samalla sorminäppäryyttä!

Ja oli mahtavaa päästä käymään selloni synnyinseuduilla eli Baijerissa, Saksassa huhtikuun lopulla!

Matkasin Müncheniin ja tietysti halusin nähdä, mistä selloni on tullut. Peter Benedekin paikka sijaitsee aivan Münchenin vanhan kaupungin keskellä, upean vanhan kirkon vieressä.
Hänen valmistamaa selloa voin kyllä suositella, aivan mahtava instrumentti. Aiemmin mainitsin ongelmasta, joka esiintyi varsinkin G-kieltä soittaessa; kun soitin 4-asemassa G-kieltä, soitin helposti samalla C-kieltä. Tuntui, että kieli painuu liiaksi otinlautaa vasten. Noh, tämänkin ongelma on hävinnyt. Kyse oli huonosta jousen käytöstäni, jossa on koko ajan parannettavaa, mutta tuokin ongelma oli käyttäjästä johtuva... ei itse instrumentista :)

Musiikkianalyysiä

Tänään puhuimme tunnilla paljon musiikin monimuotoisuudesta. Kahden nuotin välissä on laaja skaala säveliä; näitä "ääniä" ei pystytä soittamaan pianolla, mutta sello antaa siihen mahdollisuuden. Tästä johtuen mm F-duuriasteikko ei pianolla soinnu niin kauniisti kuin esimerkiksi sellolla. Jokaisessa sävelasteikossa tarvitaan tietyille nuoteille pientä yli- tai alivireisyyttä, jotta kokonaisuus soisi hyvin yhteen. Ja harjoitellessa kyllä huomaa, että kaikkia niitä "väliääniä" tulee silloin tällöin soittettua sellolla...
Harjoittelimme tänään Feuillardin vihkosta Chopanin sävellystä s.22, joka on ensimmäinen mollisävellys, jota olen soittanut (g-molli). Sinänsä selkeä sävellys, teknisesti haastavinta ovat venytykset ja niistä hyppäykset seuraavaan nuottiin; kuten A-kielellä h:sta D-kielen G:hen. Välimatka sormille on raastavan pitkä, joten kaikista paras on tehdä pieni siirtymä koko kädellä alaspäin. Toinen kompastuskivi on hyppäys D-kielellä es  -> fis -> G. Jotta siirtymä on mahdollinen, pitää tässäkin "hypätä" alaspäin ja varmistua, että fis on kirkas, sillä se johtaa sävellyksen kannalta tärkeään G:hen.
Kuten aiemmin kerroin, on tietämykseni musiikin teoriaan ollut alussa melko suppea. Mitä enemmän soittaa, sen enemmän musiikkiin pääsee syvemmälle. Musiikkianalyysi on todella kiinnostavaa; pitäisi hankkia joku kirja vasta-alkajalle. On välillä hyvä pohtia, mitä säveltäjä on missäkin kohtaa halunnut kertoa. Millä tavoin sävellys luo mielikuvia; mikä luo iloa, toivetta tai ahdistusta... Kiehtovaa!

Titaani

Vinkkinä kaikille sellomusiikista kiinnostuneille, huomenna Musiikkitalossa konsertoi Andreas Brantelid Schumannin sellokonserton a-molli sekä Mahlerin sinfonian nro1. Kapellimestarina toimii Matthias Pintscher. Brantelid on voittanut Paulon sellokilpailun ja mitä olen hänestä lukenut, erittäin lahjakas nuori sellisti on kyseessä.
Konsertitkin ovat aina "oppitunteja" sellon soittoon. On kiehtovaa nähdä, kuinka toinen sellisti soittaa ja joskus omien tekniikkaharjoitteluiden välissä on mahtavaa kuulla, kuinka tuo soitin voi oikeastaan soida! Sellona hänellä on Stradivarius vuodelta 1707.

Vuosi sitten...

pidin ensimmäistä kertaa selloa kädessäni. Se oli upea tunne! Ja sitä se on vieläkin; joka kerta kun soitan, tulee tunne että "vau, tämä on mahtava soitin!" Enpä olisi koskaan kuvitellut, että vuoden päästä ensimmäisestä tunnistani olisin jo harjoittelemassa Bachin I Preludea, näin se vuosi on vierähtänyt ja paljon on opittu... ja tutustumismatka sellon sekä musiikin maailmaan jatkuu.
Kaikesta oppimastani haluan jälleen kiittää mahtavia opettajiani, ilman heitä ei tämä olisi mahdollista.

Olemme hieman taas muokanneet tunnin kulkua niin, että ensin lämmittelemme sormia tekniikkaharjoituksilla sekä prima vista-harjoitteilla. Tämän jälkeen olemme käyneet Bachia läpi; olen nyt päässyt soittamaan koko I Preluden! Asemavaihdokset sävellyksen loppupuolella ovat haastavia, kun 1-sormella siirrytään D-kielellä H:sta fis:ään asti... mutta harjoittelua ja harjoittelua, niin lihasmuisti alkaa pikku hiljaa kehittyä. Puhuimmekin siitä, että nyt on aika rikkoa vasemman käden sormien asentoa, sillä kielillä kohti tallaa edetessä myös nuottien välimatkat lyhentyvät. Tällöin myös sormien väliset välit lyhentyvät ja käden asento ei olekaan sama kuin esim 1-asemassa..
Prima vista-harjoittelu on parantunut huomattavasti, kun olen kotona lukenut nuotteja ja laskenut rytmejä mielessäni. Feuillardin vihkossa löytyy loistavia sävellyksiä prima vistaa varten, joissa opettaja voi soittaa mukana säestäen.

Yhtenä sävellyksenä voisimme kuulemma seuraavaksi harjoitella Joutsenta eli Saint-Saënsin The swania... Ohessa video (Mischa Maisky sellisti), aivan ihana sävellys!

Sibelius ja sello

Sain eilen taas nauttia mahtavasta sello- ja pianomusiikista, sillä Järvenpäässä esiintyivät sellisti Anton Kukkonen ja pianisti Pauli Jämsä. Musiikki meni täysin sydämeen ja tuli siellä taas muutama kyynelkin vuodatettua. Kyseessä oli läpileikkaus Jean Sibeliuksen sävellyksiin sellolle sekä sellolle ja pianolle. Mukana oli myös harvinaisuuksia, joihin nuotit olivat löytyneet vasta tammikuussa. Kyseisiä sävellyksiä ei oltu esitetty yleisölle sitten 1800-luvun. Sibelius sävelsi juurikin sellolle, sillä hänen veljensä oli sellisti.
Usealta sävellykseltä puuttui varsinainen teosnimike ja ohjelmistossa käytettiin Sibelius-tutkija ja pianisti Folke Gräsbeckin teoksille antamia työnimiä. Se, että Pauli sekä Anton kertoivat jokaisesta sävellyksestä taustaa ja syntyhistoriaa, avasi teoksia vielä entisestään. Aivan mahtavaa musiikkia, jota toivon voivani joskus harjoitella ja soittaa.


Ohessa Jan-Erik Gustafssonin (sello) ja Graham Jacksonin (piano) esittämänä eilen kuultu Malinconia op 20 (1900), jonka Sibelius sävelsi nopeasti päivässä, erään huhun mukaan jopa 3 tunnissa (!) rakkaan lapsensa menehtymisen vuoksi. Kun juttelin pianisti Pauli Jämsän kanssa konsertin jälkeen, totesi hän, että tuo teos (alkuperäiseltä nimeltään Fantasia) ei olisi näin vaikuttava, jos Sibelius olisi työstänyt sitä viikkoja, kuukausia. Se on yksinkertaisesti tunnekuohu, kaikki ne tunnetilat, joita Sibelius isänä koki tuon traagisen tapahtuman jälkeen.

Mukavaa loppuviikkoa Griegin sävelin...

Kuuntelen mielelläni aina paljon klassista ja viime aikoina erityisesti Edvard Griegiä. Peer gynt-sarjan sävellykset ovat mahtavia, mutta tässä Holberg-sarjan sarabande. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
ps. ensi tunnilla jatkamme Bachin Prelude I opettelua  eteenpäin... uusiin nuotteihin olenkin jo tällä viikolla alustavasti tutustunut.

Meditaatiomusiikkia... ja sävelasteikkoharjoittelua

Kylläpä oli taas monen mutkan takana löytää jonkinlainen apukeino skaalojen/sävelasteikkojen harjoittelemiseen...mutta lopulta onnistuin! Olen katsellut sellon opetusvideoita ja sävelasteikkoja opiskellessa osassa opettajat käyttävät perussäveltä taustalla apuna, jotta asteikko pysyy puhtaana. Esimerkiksi soittaessa A-duuria, taustalla soi koko ajan A. En tiennyt miksi ohjelmaa kutsuisi, etsiminen vaati vaivaa, mutta bingo; se löytyi. Tästä on hyötyä kaikille sellisteille, joten siis jos haluatte samaa ohjelmaa, niin etsikää netistä hakusanoilla "cello drones". Youtubessa löytyy myös valmiita cello droneja, jotka voi laittaa taustalle soimaan. Tässä esimerkkilinkki vaikkapa A-duuriin:

Varmasti varsinaiset cello drone-ohjelmat tarjoavat paremman äänen laadun ja sävelen puhtauden (sekä ehkä myös metronomin!), mutta kyllä tuosta youtuben versiostakin on apua. Olen huomannut nyt Bb-duuria ja Es-duuria soittaessa alennukset ja asemavaihdokset saattavat muuttaa asteikon puhtautta... dronesta on tässä apua. Ja käyhän nuo dronet meditaatiostakin ;)

Aina ei ole niin hauskaa...

...kun joudut epämukavuusalueellesi. Mutta samalla kehityt asiassa, joka ei tapahdu luonnollisesti. Minulla kompastuskivenä on musiikin teoria tai oikeammin nuotin luku. Niin kuin blogissani kerroin, olen lähtenyt liikkeelle lähes "nollatilanteesta" (noin vuosi sitten). Teimme tänään ns primavista harjoituksen eli soitin Feuillardin harjoitevihkosta sävellyksen kylmiltään, suoraan nuoteista. Rämpimistähän se oli, rytmi oli hukassa ja tässä tiimellyksessä jousikäsi harhaili epätoivoisesti...
Mieleeni tuli vertaus lukemaan oppimisesta; osaan tällä hetkellä kirjaimet ja kylmiltään luen nuotteja K-I-R-J-A-I-N K-I-R-J-A-I-M-E-L-T-A... jos nyt hieman karrikoidaan. Sävellystä on hankala lukea "sanoina" saatika "lauseina tai virkkeinä". Musiikin ammattilainen pystyy lukemaan nuotteja yhtä sujuvasti kuin kirjaa...
Mutta samalla tämä on opettajan työ -viedä oppilas epämukavuus alueelle, jotta kehitystä tapahtuisi. Pidän siitä, että opettaja haastaa oppilasta kohtaamaan hankalia asioita. Muuten soittelisin vain mielelläni tuttuja sävellyksiä, joka sinänsä tietysti kehittää soittamistani, mutta ei välttämättä nuotinlukutaitoani.

Hyvää ystävänpäivää 14.2.2015

Happy Valentine´s day!

Improvisaatiota!

Kirjoitustauosta huolimatta harjoittelu on jatkunut taustalla :) Tänään sellotunti oli peruttu, mutta viime viikolla jatkoimme F-duurin parissa sekä harjoittelimme Suzuki vol 2 kirjasta Hunter´s chorusta. Ja vihdoin posti toi myös Feuillardin harjoitevihkon, tällä kertaa sen oikean version. Ostin myös sävelasteikkovihkon, joka osoittautui liian yksipuoliseksi (sävelasteikot eivät olleet kuin yhdessä oktaavissa tms). MUTTA ilokseni huomasin, että Feuillardin vihkossa löytyvät myös sävelasteikot ja kolmisoinnut sekä niihin erittäin hyvät harjoitteet. Siis se vihko on loistava sijoitus, samassa vihkossa harjoitteita moneksi vuodeksi eteenpäin. Suosittelen!

F-duurissa sorminäppäryyttä kaivataan eritoten A-kielellä; venytetty asema alennettuun H:n ja siitä edelleen C-D ja hyppäys E-F (1. ja 2. sormella). Sain hyvän vinkin opettajaltani harjoitella siirtymiä asemasta toiseen "matemaattisesti" eli 1. sormella H:sta alas 1. sormella E:hen, siitä 2. sormella F:stä siirtymä takaisin 2. sormella C:hen jne. Toisin sanoen 1. ja 4. aseman välillä edestakaista siirtymistä, kunnes lihasmuisti alkaa kehittyä. Innostuin tästä harjoituksesta kotona ja soittelin joka kielellä erilaisia yhdistelmiä ja harjoittelin samalla vibratoa.
Huomasin, että tällä tavoin myös vibraton harjoittelu on helpompaa. Tämä johtui siitä, että vasen käsi oli täysin rentona. Soittaessa jotain tiettyä sävellystä on itselläni aina mukana tietty jännitys, koska seuraavat nuotit on tarkasti määrätty, samoin tahti. Kun soittaa "vapaasti" improvisoiden, on rennompi ja voi keskittyä jouseen tai vibratoon paremmin. Suosittelen siis tätäkin, improvisaatio!

Sitten Hunter´s chorus... aluksi tosi haastava. Mutta nyt olen löytänyt siihen kepeyttä ja sormituskin alkaa sujua. Rakastan haasteita, juuri sopiva pähkinä purtavaksi. Ohella olen myös harjoitellut lisää Bachin march in G:ta, nyt vältellen A-kieltä (eli seurannut vaihtoehtoista sormitusta, joka on nuottien alla). Opettajani sanoikin, että pitemmälle sello-opinnoissa edetessä usein vältetään vapaita kieliä, varsinkin vapaata A.ta, joka on soinniltaan usein terävä. Onhan siinä kaksi etua, miksi soittaa A mieluummin D-kieleltä: 1) voit lisätä soittoosi vibraton 2) puhtaana ollessaan myös vapaa A-kieli resonoi mukana täten vahvistaen ääntä.

Steven Isserlis

Musiikkitalon sellokonsertto ylitti odotukset, se oli kerrassaan mahtava. Kyseinen konsertto on nähtävissä myös Yle areenassa, kannattaa käydä katsomassa! Olin onnekas ja sain istua suoraan Steven Isserlisin edessä ja seurata läheltä hänen soittamistaan. Tällöin tilanteen "konserttimaisuus" hävisi ja sain keskittyä täysin hänen soittoonsa. Hänestä näkee sen, että hän soittaa musiikkia koko sydämestään ja kokee musiikin vahvasti.
Välillä minua huvitti ajatukset omista harjoitteluistani, jossa hienosäädän jousen asentoa ja kallistuskulmaa... konsertissa Steven käytti jousta vapautuneesti ja Waltonin sellokonserttoon sopivasti eläytyen. Siinä ei paljon kallistuskulmia mietitty. Mutta toisaalta, kun osaat jonkin asian tarpeeksi hyvin, se näyttääkin helpolta ja huolettomalta (vaikka kaikki on harkittua ja pitkän opettelun tulosta). Steven kirjoittikin juuri ottaneensa työnalle jälleen pitkän tauon jälkeen Bachin sellosarjan. Siitä hän mainitsi myös sen, että kuulijalle/katsojalle ei koskaan pitäisi välittyä teoksen vaativuus. Soittajan pitäisi koko olemuksellaan tuoda kuulijalle esille vain teoksen kauneus, jolloin kaikki vain soljuu. Tämä oli kyllä läsnä myös Musiikkitalon konsertissa; teos oli erittäin vaativa, mutta Steven sai katsojan keskittymään vain olennaiseen; mahtavaan musiikkielämykseen.

Introvertti sellokonsertto

Tulevalla viikolla on luvassa elämyksiä sellomusiikin tiimoilta, nimittäin Musiikkitalossa esiintyy Steven Isserlis. Tätä olen odottanut pitkään :) Mahtavaa päästä seuraamaan taitavaa sellistiä eturivistä. Katsoin netistä joitakin Isserlisin esiintymisiä sekä myös hänen masterclass-opetustaan. Opetustuokioista voisin kirjoittaa lisääkin, varsinkin hänen tyylistään opetttaa... mutta siitä sitten myöhemmin.

Tässä Musiikkitalon sivuilta tulevan sellokonsertin kuvaus:
Kaija Saariahon Circle Map sai kantaesityksensä Susanna Mälkin johdolla Amsterdamissa kesällä 2012. William Waltonin introvertti sellokonsertto availee laajakaarisia melodioitaan kuin albatrossi siipiään, ja sille alkusoittona Debussyn alakuloinen Gigues muistelee Skotlannin maisemia. Samaan Images-orkesterisarjaan kuuluva Rondes de Printemps lupaa lopuksi kevättä keskellä tammikuun pakkasia.
Teksti: Lotta Emanuelsson

Kätkettyä energiaa

Pääsääntöisesti harjoitteluni on pyörinyt Bachin sellosarjan ympärillä, mutta välillä täytyy saada vaihtelua. Joskus tuntuu, että tietyt kohdat "jumittuvat" eivätkä kehity, joten silloin on hyvä pitää taukoa. Tämän olen todennut jo useasti, muutaman päivän päästä aiemmin hankalalta tuntunut kohta sujuukin.
    Nyt kaipasin vaihtelua ja selailin Suzuki vol 2 kirjaa, josta olemme käyneet tähän asti läpi mm Judas Maccabaeusta vibraton harjoittelemiseen. March in G viehätti, joten jäin sitä harjoittelemaan. Jälleen kerran kaunis ja nuotitukseltaan selkeä sävellys, jota on helppo soittaa. Vai onko? Nopeasti silmäillen yksinkertainen nuotitus ei olekaan niin yksinkertainen, kun sitä alkaa soittaa.

Sävellys vaatii tulkintaa sekä hyvää jousen käyttöä, sillä muuten soitto kuulostaa tylsältä ja lattealta.
Halusin saada soittooni syvyyttä, joten kävin läpi videoita liittyen March in G:n. Löysin Abigailin videon ja täytyy todeta, että hän osaa avata sävellyksen idean hyvin.
Musiikki on energiaa ja soittaja tuo soittimellaan esiin tämän energian. Jos tätä potentiaalia ei käytä, musiikki kuulostaa lattealta, tunteettomalta. Oli kyse sitten laulamisesta tai sellonsoitosta. Kolme peräkkäistä samaa nuottia ei näytä paperilla kummoiselta, mutta taitava soittaja osaa avata kuulijalle siihen kätkeytyvän "energian" tai tunteen. Bachissa minua on alkanut kiehtoa hänen mahtava kykynsä saada hyvin yksinkertaiseen valtava määrä tunnetta. Ei mitään ylimääräistä, sellaisenaan täydellistä.
Mitä enemmän soitan, sitä enemmän haluan oppia ymmärtämään musiikkia. On tämä mahtava harrastus!

Tässä vielä kyseinen Abigailin video:

Feuillardin harjoitevihkosta

Marraskuussa mainitsin blogissani Feuillardin Daily Exercises-vihkosta, joka sisältää hyviä harjoitteita sellisteille. Kyseessä olikin harjoitevihko edistyneille sellisteille, joten itselle siitä ei vielä tässä vaiheessa ollut hyötyä. Onneksi opettajani otti vihkon itselleen :) Siispä vihko, joka sisältää erinomaisia oikean ja vasemman käden harjoitteita tähän vaiheeseen on Feuillardin Méthode du jeune violoncelliste. Tämä täytynee siis tilata! Samaiseen ongelmaan törmäsin tilatessani Bachin sellosarjan vihkoa, joskin silloin vielä tarkistin opettajaltani, että tilaan oikean version. Niitäkin vihkoja löytyy niin monta eri versiota, että tilatessa saa olla tarkkana :)

Kotelosta, jousesta ja sellosta...

Lupasin aiemmin kertoa, miltä sello, jousi ja kotelo ovat käytössä tuntuneet.
    Kotelolle suuri plussa siitä, että se on kevyt. Mutta välillä varsinkin avattaessa tuntuu hieman "huteralta", kaipaisin siihen lisää jämäkkyyttä niin, ettei tarvitse pelätä, että kansi pamahtaa yhtäkkiä kiinni. Yksi ero edelliseen koteloon on myös toisen kantokahvan sijainti, joka on nyt toisella puolella koteloa. Jos nostan sellon autosta pystyyn ja lähden kantamaan sitä, on hankalaa kallistaa sello vaakaan, koska kantokahva onkin toisella puolella koteloa. Sellon tuet ovat erinomaiset kotelon sisällä, sello istuu jämäkästi eikä pääse heilumaan.
    
  Jouseen olen ollut tyytyväinen. Kauhun hetkiä koin, kun ensimmäinen jouhi katkesi --ja minun huolimattomuuttani. Harjoittelun jälkeen vein sellon ja jousen takaisin koteloonsa, hieman hämärässä huoneessa en huomannut, että yksi jouhista oli tarttunut sellokotelon sulkijaan. Apua! Noh... saksilla katkennut jouhi pois. Hyvinpä on jousi tuon jälkeen toiminut, mutta ikävältä se tuntui. Opinpa tässäkin lisää huolellisuutta :)

   Sello on ollut mahtava! G-kieli erityisesti soi niin kauniisti. Talla on hieman matala, jolloin kielet ovat lähempänä otelautaa. Tämä tuottaa minulle tässä vaiheessa välillä päänvaivaa, kun soitan esimerkiksi G-kielellä 2. -4. asemassa, kieli painuu niin alas, että soitan vahingossa samalla myös C-kieltä. Pitänee soittaa silloin lähempänä tallaa, jossa kielen painuminen ei vaikuta yhtä paljon. Kielten vireys on nyt pysynyt hyvin. Kosteusmatoa olen käyttänyt koko ajan ja tämän lisäksi huoneessa on päällä iltaisin myös ilmankostutin. Illalla huoneen kosteus näyttää pakkaspäivinä 45-50%... aamulla jälleen 35% tai alle, joten kosteusmato on ehdoton.

Tänään sellotunnilla kävimme läpi d-molliasteikkoa sekä hieman c-molliasteikkoa. Lisäksi soitimme Bachia, joka kerta kerralta sujuu joltakin osin paremmin. Videoin tällä viikolla myös soittoani, josta oli suurta apua. Huomasin, että soittaessani vasen olkapää on aika ylhäällä. Korjasimme soittoasentoa tänään niin, että sello on hieman kallellaan vasemmalle. Täten minä voin istua täysin suorassa ja samalla vasen olkapää laskeutuu alas. Taas harjoittelua uuden soittoasennon kanssa, mutta onneksi tässä vaiheessa voi vielä muokata tapaansa soittaa. Tärkeää onkin, että oppisi alusta lähtien soittamaan oikeassa ja hyvässä asennossa. 10 vuoden päästä muutoksia onkin jo hankalempi tehdä...

Toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta 2015! 

Viime vuoden maaliskuussa aloittamani selloharrastus on uskomattoman mahtava asia; haluan kiittää opettajiani, joiden ansiosta olen edistynyt harjoittelussani ja kehittynyt näiden kuukausien aikana soittajana nopeammin kuin olisin arvannut. Jos sinulla on haaveena sellon soitto tai jonkin muu harrastus, tämä vuosi on hyvä vuosi aloittaa se! Toteuta unelmasi, se kannattaa!