...kun joudut epämukavuusalueellesi. Mutta samalla kehityt asiassa, joka ei tapahdu luonnollisesti. Minulla kompastuskivenä on musiikin teoria tai oikeammin nuotin luku. Niin kuin blogissani kerroin, olen lähtenyt liikkeelle lähes "nollatilanteesta" (noin vuosi sitten). Teimme tänään ns primavista harjoituksen eli soitin Feuillardin harjoitevihkosta sävellyksen kylmiltään, suoraan nuoteista. Rämpimistähän se oli, rytmi oli hukassa ja tässä tiimellyksessä jousikäsi harhaili epätoivoisesti...
Mieleeni tuli vertaus lukemaan oppimisesta; osaan tällä hetkellä kirjaimet ja kylmiltään luen nuotteja K-I-R-J-A-I-N K-I-R-J-A-I-M-E-L-T-A... jos nyt hieman karrikoidaan. Sävellystä on hankala lukea "sanoina" saatika "lauseina tai virkkeinä". Musiikin ammattilainen pystyy lukemaan nuotteja yhtä sujuvasti kuin kirjaa...
Mutta samalla tämä on opettajan työ -viedä oppilas epämukavuus alueelle, jotta kehitystä tapahtuisi. Pidän siitä, että opettaja haastaa oppilasta kohtaamaan hankalia asioita. Muuten soittelisin vain mielelläni tuttuja sävellyksiä, joka sinänsä tietysti kehittää soittamistani, mutta ei välttämättä nuotinlukutaitoani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti