Nyt kaipasin vaihtelua ja selailin Suzuki vol 2 kirjaa, josta olemme käyneet tähän asti läpi mm Judas Maccabaeusta vibraton harjoittelemiseen. March in G viehätti, joten jäin sitä harjoittelemaan. Jälleen kerran kaunis ja nuotitukseltaan selkeä sävellys, jota on helppo soittaa. Vai onko? Nopeasti silmäillen yksinkertainen nuotitus ei olekaan niin yksinkertainen, kun sitä alkaa soittaa.
Sävellys vaatii tulkintaa sekä hyvää jousen käyttöä, sillä muuten soitto kuulostaa tylsältä ja lattealta.
Halusin saada soittooni syvyyttä, joten kävin läpi videoita liittyen March in G:n. Löysin Abigailin videon ja täytyy todeta, että hän osaa avata sävellyksen idean hyvin.
Musiikki on energiaa ja soittaja tuo soittimellaan esiin tämän energian. Jos tätä potentiaalia ei käytä, musiikki kuulostaa lattealta, tunteettomalta. Oli kyse sitten laulamisesta tai sellonsoitosta. Kolme peräkkäistä samaa nuottia ei näytä paperilla kummoiselta, mutta taitava soittaja osaa avata kuulijalle siihen kätkeytyvän "energian" tai tunteen. Bachissa minua on alkanut kiehtoa hänen mahtava kykynsä saada hyvin yksinkertaiseen valtava määrä tunnetta. Ei mitään ylimääräistä, sellaisenaan täydellistä.
Mitä enemmän soitan, sitä enemmän haluan oppia ymmärtämään musiikkia. On tämä mahtava harrastus!
Tässä vielä kyseinen Abigailin video:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti