Sibelius ja sello

Sain eilen taas nauttia mahtavasta sello- ja pianomusiikista, sillä Järvenpäässä esiintyivät sellisti Anton Kukkonen ja pianisti Pauli Jämsä. Musiikki meni täysin sydämeen ja tuli siellä taas muutama kyynelkin vuodatettua. Kyseessä oli läpileikkaus Jean Sibeliuksen sävellyksiin sellolle sekä sellolle ja pianolle. Mukana oli myös harvinaisuuksia, joihin nuotit olivat löytyneet vasta tammikuussa. Kyseisiä sävellyksiä ei oltu esitetty yleisölle sitten 1800-luvun. Sibelius sävelsi juurikin sellolle, sillä hänen veljensä oli sellisti.
Usealta sävellykseltä puuttui varsinainen teosnimike ja ohjelmistossa käytettiin Sibelius-tutkija ja pianisti Folke Gräsbeckin teoksille antamia työnimiä. Se, että Pauli sekä Anton kertoivat jokaisesta sävellyksestä taustaa ja syntyhistoriaa, avasi teoksia vielä entisestään. Aivan mahtavaa musiikkia, jota toivon voivani joskus harjoitella ja soittaa.


Ohessa Jan-Erik Gustafssonin (sello) ja Graham Jacksonin (piano) esittämänä eilen kuultu Malinconia op 20 (1900), jonka Sibelius sävelsi nopeasti päivässä, erään huhun mukaan jopa 3 tunnissa (!) rakkaan lapsensa menehtymisen vuoksi. Kun juttelin pianisti Pauli Jämsän kanssa konsertin jälkeen, totesi hän, että tuo teos (alkuperäiseltä nimeltään Fantasia) ei olisi näin vaikuttava, jos Sibelius olisi työstänyt sitä viikkoja, kuukausia. Se on yksinkertaisesti tunnekuohu, kaikki ne tunnetilat, joita Sibelius isänä koki tuon traagisen tapahtuman jälkeen.