Vuosi sitten...

pidin ensimmäistä kertaa selloa kädessäni. Se oli upea tunne! Ja sitä se on vieläkin; joka kerta kun soitan, tulee tunne että "vau, tämä on mahtava soitin!" Enpä olisi koskaan kuvitellut, että vuoden päästä ensimmäisestä tunnistani olisin jo harjoittelemassa Bachin I Preludea, näin se vuosi on vierähtänyt ja paljon on opittu... ja tutustumismatka sellon sekä musiikin maailmaan jatkuu.
Kaikesta oppimastani haluan jälleen kiittää mahtavia opettajiani, ilman heitä ei tämä olisi mahdollista.

Olemme hieman taas muokanneet tunnin kulkua niin, että ensin lämmittelemme sormia tekniikkaharjoituksilla sekä prima vista-harjoitteilla. Tämän jälkeen olemme käyneet Bachia läpi; olen nyt päässyt soittamaan koko I Preluden! Asemavaihdokset sävellyksen loppupuolella ovat haastavia, kun 1-sormella siirrytään D-kielellä H:sta fis:ään asti... mutta harjoittelua ja harjoittelua, niin lihasmuisti alkaa pikku hiljaa kehittyä. Puhuimmekin siitä, että nyt on aika rikkoa vasemman käden sormien asentoa, sillä kielillä kohti tallaa edetessä myös nuottien välimatkat lyhentyvät. Tällöin myös sormien väliset välit lyhentyvät ja käden asento ei olekaan sama kuin esim 1-asemassa..
Prima vista-harjoittelu on parantunut huomattavasti, kun olen kotona lukenut nuotteja ja laskenut rytmejä mielessäni. Feuillardin vihkossa löytyy loistavia sävellyksiä prima vistaa varten, joissa opettaja voi soittaa mukana säestäen.

Yhtenä sävellyksenä voisimme kuulemma seuraavaksi harjoitella Joutsenta eli Saint-Saënsin The swania... Ohessa video (Mischa Maisky sellisti), aivan ihana sävellys!