Sibelius ja sello

Sain eilen taas nauttia mahtavasta sello- ja pianomusiikista, sillä Järvenpäässä esiintyivät sellisti Anton Kukkonen ja pianisti Pauli Jämsä. Musiikki meni täysin sydämeen ja tuli siellä taas muutama kyynelkin vuodatettua. Kyseessä oli läpileikkaus Jean Sibeliuksen sävellyksiin sellolle sekä sellolle ja pianolle. Mukana oli myös harvinaisuuksia, joihin nuotit olivat löytyneet vasta tammikuussa. Kyseisiä sävellyksiä ei oltu esitetty yleisölle sitten 1800-luvun. Sibelius sävelsi juurikin sellolle, sillä hänen veljensä oli sellisti.
Usealta sävellykseltä puuttui varsinainen teosnimike ja ohjelmistossa käytettiin Sibelius-tutkija ja pianisti Folke Gräsbeckin teoksille antamia työnimiä. Se, että Pauli sekä Anton kertoivat jokaisesta sävellyksestä taustaa ja syntyhistoriaa, avasi teoksia vielä entisestään. Aivan mahtavaa musiikkia, jota toivon voivani joskus harjoitella ja soittaa.


Ohessa Jan-Erik Gustafssonin (sello) ja Graham Jacksonin (piano) esittämänä eilen kuultu Malinconia op 20 (1900), jonka Sibelius sävelsi nopeasti päivässä, erään huhun mukaan jopa 3 tunnissa (!) rakkaan lapsensa menehtymisen vuoksi. Kun juttelin pianisti Pauli Jämsän kanssa konsertin jälkeen, totesi hän, että tuo teos (alkuperäiseltä nimeltään Fantasia) ei olisi näin vaikuttava, jos Sibelius olisi työstänyt sitä viikkoja, kuukausia. Se on yksinkertaisesti tunnekuohu, kaikki ne tunnetilat, joita Sibelius isänä koki tuon traagisen tapahtuman jälkeen.

Mukavaa loppuviikkoa Griegin sävelin...

Kuuntelen mielelläni aina paljon klassista ja viime aikoina erityisesti Edvard Griegiä. Peer gynt-sarjan sävellykset ovat mahtavia, mutta tässä Holberg-sarjan sarabande. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
ps. ensi tunnilla jatkamme Bachin Prelude I opettelua  eteenpäin... uusiin nuotteihin olenkin jo tällä viikolla alustavasti tutustunut.

Meditaatiomusiikkia... ja sävelasteikkoharjoittelua

Kylläpä oli taas monen mutkan takana löytää jonkinlainen apukeino skaalojen/sävelasteikkojen harjoittelemiseen...mutta lopulta onnistuin! Olen katsellut sellon opetusvideoita ja sävelasteikkoja opiskellessa osassa opettajat käyttävät perussäveltä taustalla apuna, jotta asteikko pysyy puhtaana. Esimerkiksi soittaessa A-duuria, taustalla soi koko ajan A. En tiennyt miksi ohjelmaa kutsuisi, etsiminen vaati vaivaa, mutta bingo; se löytyi. Tästä on hyötyä kaikille sellisteille, joten siis jos haluatte samaa ohjelmaa, niin etsikää netistä hakusanoilla "cello drones". Youtubessa löytyy myös valmiita cello droneja, jotka voi laittaa taustalle soimaan. Tässä esimerkkilinkki vaikkapa A-duuriin:

Varmasti varsinaiset cello drone-ohjelmat tarjoavat paremman äänen laadun ja sävelen puhtauden (sekä ehkä myös metronomin!), mutta kyllä tuosta youtuben versiostakin on apua. Olen huomannut nyt Bb-duuria ja Es-duuria soittaessa alennukset ja asemavaihdokset saattavat muuttaa asteikon puhtautta... dronesta on tässä apua. Ja käyhän nuo dronet meditaatiostakin ;)

Aina ei ole niin hauskaa...

...kun joudut epämukavuusalueellesi. Mutta samalla kehityt asiassa, joka ei tapahdu luonnollisesti. Minulla kompastuskivenä on musiikin teoria tai oikeammin nuotin luku. Niin kuin blogissani kerroin, olen lähtenyt liikkeelle lähes "nollatilanteesta" (noin vuosi sitten). Teimme tänään ns primavista harjoituksen eli soitin Feuillardin harjoitevihkosta sävellyksen kylmiltään, suoraan nuoteista. Rämpimistähän se oli, rytmi oli hukassa ja tässä tiimellyksessä jousikäsi harhaili epätoivoisesti...
Mieleeni tuli vertaus lukemaan oppimisesta; osaan tällä hetkellä kirjaimet ja kylmiltään luen nuotteja K-I-R-J-A-I-N K-I-R-J-A-I-M-E-L-T-A... jos nyt hieman karrikoidaan. Sävellystä on hankala lukea "sanoina" saatika "lauseina tai virkkeinä". Musiikin ammattilainen pystyy lukemaan nuotteja yhtä sujuvasti kuin kirjaa...
Mutta samalla tämä on opettajan työ -viedä oppilas epämukavuus alueelle, jotta kehitystä tapahtuisi. Pidän siitä, että opettaja haastaa oppilasta kohtaamaan hankalia asioita. Muuten soittelisin vain mielelläni tuttuja sävellyksiä, joka sinänsä tietysti kehittää soittamistani, mutta ei välttämättä nuotinlukutaitoani.

Hyvää ystävänpäivää 14.2.2015

Happy Valentine´s day!

Improvisaatiota!

Kirjoitustauosta huolimatta harjoittelu on jatkunut taustalla :) Tänään sellotunti oli peruttu, mutta viime viikolla jatkoimme F-duurin parissa sekä harjoittelimme Suzuki vol 2 kirjasta Hunter´s chorusta. Ja vihdoin posti toi myös Feuillardin harjoitevihkon, tällä kertaa sen oikean version. Ostin myös sävelasteikkovihkon, joka osoittautui liian yksipuoliseksi (sävelasteikot eivät olleet kuin yhdessä oktaavissa tms). MUTTA ilokseni huomasin, että Feuillardin vihkossa löytyvät myös sävelasteikot ja kolmisoinnut sekä niihin erittäin hyvät harjoitteet. Siis se vihko on loistava sijoitus, samassa vihkossa harjoitteita moneksi vuodeksi eteenpäin. Suosittelen!

F-duurissa sorminäppäryyttä kaivataan eritoten A-kielellä; venytetty asema alennettuun H:n ja siitä edelleen C-D ja hyppäys E-F (1. ja 2. sormella). Sain hyvän vinkin opettajaltani harjoitella siirtymiä asemasta toiseen "matemaattisesti" eli 1. sormella H:sta alas 1. sormella E:hen, siitä 2. sormella F:stä siirtymä takaisin 2. sormella C:hen jne. Toisin sanoen 1. ja 4. aseman välillä edestakaista siirtymistä, kunnes lihasmuisti alkaa kehittyä. Innostuin tästä harjoituksesta kotona ja soittelin joka kielellä erilaisia yhdistelmiä ja harjoittelin samalla vibratoa.
Huomasin, että tällä tavoin myös vibraton harjoittelu on helpompaa. Tämä johtui siitä, että vasen käsi oli täysin rentona. Soittaessa jotain tiettyä sävellystä on itselläni aina mukana tietty jännitys, koska seuraavat nuotit on tarkasti määrätty, samoin tahti. Kun soittaa "vapaasti" improvisoiden, on rennompi ja voi keskittyä jouseen tai vibratoon paremmin. Suosittelen siis tätäkin, improvisaatio!

Sitten Hunter´s chorus... aluksi tosi haastava. Mutta nyt olen löytänyt siihen kepeyttä ja sormituskin alkaa sujua. Rakastan haasteita, juuri sopiva pähkinä purtavaksi. Ohella olen myös harjoitellut lisää Bachin march in G:ta, nyt vältellen A-kieltä (eli seurannut vaihtoehtoista sormitusta, joka on nuottien alla). Opettajani sanoikin, että pitemmälle sello-opinnoissa edetessä usein vältetään vapaita kieliä, varsinkin vapaata A.ta, joka on soinniltaan usein terävä. Onhan siinä kaksi etua, miksi soittaa A mieluummin D-kieleltä: 1) voit lisätä soittoosi vibraton 2) puhtaana ollessaan myös vapaa A-kieli resonoi mukana täten vahvistaen ääntä.