Steven Isserlis

Musiikkitalon sellokonsertto ylitti odotukset, se oli kerrassaan mahtava. Kyseinen konsertto on nähtävissä myös Yle areenassa, kannattaa käydä katsomassa! Olin onnekas ja sain istua suoraan Steven Isserlisin edessä ja seurata läheltä hänen soittamistaan. Tällöin tilanteen "konserttimaisuus" hävisi ja sain keskittyä täysin hänen soittoonsa. Hänestä näkee sen, että hän soittaa musiikkia koko sydämestään ja kokee musiikin vahvasti.
Välillä minua huvitti ajatukset omista harjoitteluistani, jossa hienosäädän jousen asentoa ja kallistuskulmaa... konsertissa Steven käytti jousta vapautuneesti ja Waltonin sellokonserttoon sopivasti eläytyen. Siinä ei paljon kallistuskulmia mietitty. Mutta toisaalta, kun osaat jonkin asian tarpeeksi hyvin, se näyttääkin helpolta ja huolettomalta (vaikka kaikki on harkittua ja pitkän opettelun tulosta). Steven kirjoittikin juuri ottaneensa työnalle jälleen pitkän tauon jälkeen Bachin sellosarjan. Siitä hän mainitsi myös sen, että kuulijalle/katsojalle ei koskaan pitäisi välittyä teoksen vaativuus. Soittajan pitäisi koko olemuksellaan tuoda kuulijalle esille vain teoksen kauneus, jolloin kaikki vain soljuu. Tämä oli kyllä läsnä myös Musiikkitalon konsertissa; teos oli erittäin vaativa, mutta Steven sai katsojan keskittymään vain olennaiseen; mahtavaan musiikkielämykseen.

Introvertti sellokonsertto

Tulevalla viikolla on luvassa elämyksiä sellomusiikin tiimoilta, nimittäin Musiikkitalossa esiintyy Steven Isserlis. Tätä olen odottanut pitkään :) Mahtavaa päästä seuraamaan taitavaa sellistiä eturivistä. Katsoin netistä joitakin Isserlisin esiintymisiä sekä myös hänen masterclass-opetustaan. Opetustuokioista voisin kirjoittaa lisääkin, varsinkin hänen tyylistään opetttaa... mutta siitä sitten myöhemmin.

Tässä Musiikkitalon sivuilta tulevan sellokonsertin kuvaus:
Kaija Saariahon Circle Map sai kantaesityksensä Susanna Mälkin johdolla Amsterdamissa kesällä 2012. William Waltonin introvertti sellokonsertto availee laajakaarisia melodioitaan kuin albatrossi siipiään, ja sille alkusoittona Debussyn alakuloinen Gigues muistelee Skotlannin maisemia. Samaan Images-orkesterisarjaan kuuluva Rondes de Printemps lupaa lopuksi kevättä keskellä tammikuun pakkasia.
Teksti: Lotta Emanuelsson

Kätkettyä energiaa

Pääsääntöisesti harjoitteluni on pyörinyt Bachin sellosarjan ympärillä, mutta välillä täytyy saada vaihtelua. Joskus tuntuu, että tietyt kohdat "jumittuvat" eivätkä kehity, joten silloin on hyvä pitää taukoa. Tämän olen todennut jo useasti, muutaman päivän päästä aiemmin hankalalta tuntunut kohta sujuukin.
    Nyt kaipasin vaihtelua ja selailin Suzuki vol 2 kirjaa, josta olemme käyneet tähän asti läpi mm Judas Maccabaeusta vibraton harjoittelemiseen. March in G viehätti, joten jäin sitä harjoittelemaan. Jälleen kerran kaunis ja nuotitukseltaan selkeä sävellys, jota on helppo soittaa. Vai onko? Nopeasti silmäillen yksinkertainen nuotitus ei olekaan niin yksinkertainen, kun sitä alkaa soittaa.

Sävellys vaatii tulkintaa sekä hyvää jousen käyttöä, sillä muuten soitto kuulostaa tylsältä ja lattealta.
Halusin saada soittooni syvyyttä, joten kävin läpi videoita liittyen March in G:n. Löysin Abigailin videon ja täytyy todeta, että hän osaa avata sävellyksen idean hyvin.
Musiikki on energiaa ja soittaja tuo soittimellaan esiin tämän energian. Jos tätä potentiaalia ei käytä, musiikki kuulostaa lattealta, tunteettomalta. Oli kyse sitten laulamisesta tai sellonsoitosta. Kolme peräkkäistä samaa nuottia ei näytä paperilla kummoiselta, mutta taitava soittaja osaa avata kuulijalle siihen kätkeytyvän "energian" tai tunteen. Bachissa minua on alkanut kiehtoa hänen mahtava kykynsä saada hyvin yksinkertaiseen valtava määrä tunnetta. Ei mitään ylimääräistä, sellaisenaan täydellistä.
Mitä enemmän soitan, sitä enemmän haluan oppia ymmärtämään musiikkia. On tämä mahtava harrastus!

Tässä vielä kyseinen Abigailin video:

Feuillardin harjoitevihkosta

Marraskuussa mainitsin blogissani Feuillardin Daily Exercises-vihkosta, joka sisältää hyviä harjoitteita sellisteille. Kyseessä olikin harjoitevihko edistyneille sellisteille, joten itselle siitä ei vielä tässä vaiheessa ollut hyötyä. Onneksi opettajani otti vihkon itselleen :) Siispä vihko, joka sisältää erinomaisia oikean ja vasemman käden harjoitteita tähän vaiheeseen on Feuillardin Méthode du jeune violoncelliste. Tämä täytynee siis tilata! Samaiseen ongelmaan törmäsin tilatessani Bachin sellosarjan vihkoa, joskin silloin vielä tarkistin opettajaltani, että tilaan oikean version. Niitäkin vihkoja löytyy niin monta eri versiota, että tilatessa saa olla tarkkana :)

Kotelosta, jousesta ja sellosta...

Lupasin aiemmin kertoa, miltä sello, jousi ja kotelo ovat käytössä tuntuneet.
    Kotelolle suuri plussa siitä, että se on kevyt. Mutta välillä varsinkin avattaessa tuntuu hieman "huteralta", kaipaisin siihen lisää jämäkkyyttä niin, ettei tarvitse pelätä, että kansi pamahtaa yhtäkkiä kiinni. Yksi ero edelliseen koteloon on myös toisen kantokahvan sijainti, joka on nyt toisella puolella koteloa. Jos nostan sellon autosta pystyyn ja lähden kantamaan sitä, on hankalaa kallistaa sello vaakaan, koska kantokahva onkin toisella puolella koteloa. Sellon tuet ovat erinomaiset kotelon sisällä, sello istuu jämäkästi eikä pääse heilumaan.
    
  Jouseen olen ollut tyytyväinen. Kauhun hetkiä koin, kun ensimmäinen jouhi katkesi --ja minun huolimattomuuttani. Harjoittelun jälkeen vein sellon ja jousen takaisin koteloonsa, hieman hämärässä huoneessa en huomannut, että yksi jouhista oli tarttunut sellokotelon sulkijaan. Apua! Noh... saksilla katkennut jouhi pois. Hyvinpä on jousi tuon jälkeen toiminut, mutta ikävältä se tuntui. Opinpa tässäkin lisää huolellisuutta :)

   Sello on ollut mahtava! G-kieli erityisesti soi niin kauniisti. Talla on hieman matala, jolloin kielet ovat lähempänä otelautaa. Tämä tuottaa minulle tässä vaiheessa välillä päänvaivaa, kun soitan esimerkiksi G-kielellä 2. -4. asemassa, kieli painuu niin alas, että soitan vahingossa samalla myös C-kieltä. Pitänee soittaa silloin lähempänä tallaa, jossa kielen painuminen ei vaikuta yhtä paljon. Kielten vireys on nyt pysynyt hyvin. Kosteusmatoa olen käyttänyt koko ajan ja tämän lisäksi huoneessa on päällä iltaisin myös ilmankostutin. Illalla huoneen kosteus näyttää pakkaspäivinä 45-50%... aamulla jälleen 35% tai alle, joten kosteusmato on ehdoton.

Tänään sellotunnilla kävimme läpi d-molliasteikkoa sekä hieman c-molliasteikkoa. Lisäksi soitimme Bachia, joka kerta kerralta sujuu joltakin osin paremmin. Videoin tällä viikolla myös soittoani, josta oli suurta apua. Huomasin, että soittaessani vasen olkapää on aika ylhäällä. Korjasimme soittoasentoa tänään niin, että sello on hieman kallellaan vasemmalle. Täten minä voin istua täysin suorassa ja samalla vasen olkapää laskeutuu alas. Taas harjoittelua uuden soittoasennon kanssa, mutta onneksi tässä vaiheessa voi vielä muokata tapaansa soittaa. Tärkeää onkin, että oppisi alusta lähtien soittamaan oikeassa ja hyvässä asennossa. 10 vuoden päästä muutoksia onkin jo hankalempi tehdä...

Toivotan kaikille oikein hyvää alkanutta vuotta 2015! 

Viime vuoden maaliskuussa aloittamani selloharrastus on uskomattoman mahtava asia; haluan kiittää opettajiani, joiden ansiosta olen edistynyt harjoittelussani ja kehittynyt näiden kuukausien aikana soittajana nopeammin kuin olisin arvannut. Jos sinulla on haaveena sellon soitto tai jonkin muu harrastus, tämä vuosi on hyvä vuosi aloittaa se! Toteuta unelmasi, se kannattaa!