Staccato!

 Staccato...suomeksi terävästi. Jostain syystä olen aina kokenut staccaton hankalana soittaa. Jousi pysähtyy epämääräisesti, kahden staccaton väli kuulostaa enemmän kahdelta legatolta :)
Tänään kävimmekin tunnilla läpi tekniikkaa, jolla staccaton saa hallituksi ja oikean kuuloiseksi.
Tärkeintä on, että jousen liike lähtee lapaluun alaosasta asti, jolloin jousen liike tuntuu selässä asti. Jousi kulkee kielen "sisällä" koko ajan, toisin sanoen pureutuu kieleen. Liike kädellä on lähes aaltomainen. Staccaton pysähdykset viimeistelee jousikäden sormet, jotka ohjaavat jousta nykäyksittäin (ei koko ajan jousta puristaen).
Minulta puuttuivat jousikäden sormien ohjaus, jolloin pysähdykset jäivät epämääräisiksi. Myös liikkeen lähteminen lapaluusta asti oli aluksi hankalaa, jolloin jousen kosketus kieleen jäi usein liian kevyeksi.
Jousi kulkee kielellä kuin meressä; on merkitystä kulkeeko se "aallon harjalla kevyesti" vaiko painuu "aallon pohjalle". Nämä mielikuvat ovat auttaneet minua paljon soittamisessa.

Ja vibrato...sitä on paljon Chanson Tristessä. Koin ongelmalliseksi jatkaa vibratoa tiettyjen nuottien kohdalla, eteenkin jos seuraavaksi oli tulossa aseman vaihdos. Tämäkin ongelma sai korjausta tänään.
Esimerkiksi heti sävellyksen alussa A-kielellä soitetaan (5 x)D, josta tehdään pitkä venytys b:lle... viimeisellä D:llä en saanut kunnollista vibratoa. Tämä johtui siitä, että lähdin jo ennakoimaan tulevaa venytystä, jolloin vibrato oli mahdotonta soittaa. Sävellyksen tulkintaa ajatellen taas juuri tuon viimeisen D.n olisi oltava "intensiivinen", joten vibrato on tärkeä. Myös muutamassa muussa aseman vaihdoksessa ennakoin vaihdosta jo liian aikaisin, jolloin käden asennon vuoksi en voinut soittaa vibratoa. Siispä taas uutta muistettavaa; soita sävel rauhassa loppuun vibratolla, jonka jälkeen vasta venytykset ja asemavaihdokset.

Tätä käytän usein harjoitellessani Chanson Tristeä. Alussa sävellys soitetaan läpi pianon kanssa ja lopuksi sävellys käydään vielä läpi kolmessa osiossa. Sävellyksen II-osio on kuuluu olla temmoltaan hieman nopeampi kuin I- tai III-osio.