Staccato!

 Staccato...suomeksi terävästi. Jostain syystä olen aina kokenut staccaton hankalana soittaa. Jousi pysähtyy epämääräisesti, kahden staccaton väli kuulostaa enemmän kahdelta legatolta :)
Tänään kävimmekin tunnilla läpi tekniikkaa, jolla staccaton saa hallituksi ja oikean kuuloiseksi.
Tärkeintä on, että jousen liike lähtee lapaluun alaosasta asti, jolloin jousen liike tuntuu selässä asti. Jousi kulkee kielen "sisällä" koko ajan, toisin sanoen pureutuu kieleen. Liike kädellä on lähes aaltomainen. Staccaton pysähdykset viimeistelee jousikäden sormet, jotka ohjaavat jousta nykäyksittäin (ei koko ajan jousta puristaen).
Minulta puuttuivat jousikäden sormien ohjaus, jolloin pysähdykset jäivät epämääräisiksi. Myös liikkeen lähteminen lapaluusta asti oli aluksi hankalaa, jolloin jousen kosketus kieleen jäi usein liian kevyeksi.
Jousi kulkee kielellä kuin meressä; on merkitystä kulkeeko se "aallon harjalla kevyesti" vaiko painuu "aallon pohjalle". Nämä mielikuvat ovat auttaneet minua paljon soittamisessa.

Ja vibrato...sitä on paljon Chanson Tristessä. Koin ongelmalliseksi jatkaa vibratoa tiettyjen nuottien kohdalla, eteenkin jos seuraavaksi oli tulossa aseman vaihdos. Tämäkin ongelma sai korjausta tänään.
Esimerkiksi heti sävellyksen alussa A-kielellä soitetaan (5 x)D, josta tehdään pitkä venytys b:lle... viimeisellä D:llä en saanut kunnollista vibratoa. Tämä johtui siitä, että lähdin jo ennakoimaan tulevaa venytystä, jolloin vibrato oli mahdotonta soittaa. Sävellyksen tulkintaa ajatellen taas juuri tuon viimeisen D.n olisi oltava "intensiivinen", joten vibrato on tärkeä. Myös muutamassa muussa aseman vaihdoksessa ennakoin vaihdosta jo liian aikaisin, jolloin käden asennon vuoksi en voinut soittaa vibratoa. Siispä taas uutta muistettavaa; soita sävel rauhassa loppuun vibratolla, jonka jälkeen vasta venytykset ja asemavaihdokset.

Tätä käytän usein harjoitellessani Chanson Tristeä. Alussa sävellys soitetaan läpi pianon kanssa ja lopuksi sävellys käydään vielä läpi kolmessa osiossa. Sävellyksen II-osio on kuuluu olla temmoltaan hieman nopeampi kuin I- tai III-osio.

Arjen kiireet ovat vieneet suurimman osan ajastani ja onkin korkea aika päivittää blogia!

Soittoharrastus on jatkunut ja tunneilla käyn edelleen viikoittain. Kiireisistä viikoista johtuen en ehdi harjoittelemaan päivittäin, mutta harjoittelusta on tullut ehkä hieman tehokkaampaa.
Jokainen harjoituskerta pitää sisällään jousiharjoituksia ja asemavaihdosharjoitteluja sekä tietysti kappaleiden harjoittelua.
Jousiharjoituksista haastavin on edelleen jousen kulku A-kielellä. Jos keskittyminen herpaantuu, jousi saattaa seilata ylös-alassuunnassa ja jousen kärki osoittaa liikaa alaspäin. Tämä vaikuttaa heti sellon sointiin ja A-kielelle saattaa tulla erilaisia säröääniä.
Opettajani vertasikin A-kielellä soittamista skeittiramppiin. Jousi lähtee nousemaan kohti ramppia, hankalin asento tulee kädelle lähellä rampin huippua, josta taas lasketaan alaspäin. Tämä ajatus auttaa kättä liikkumaan oikeassa linjassa, jolloin myös olkavarsi tulee liikkeeseen mukaan oikealla tavalla.
Samalla olen oppinut hyödyntämään koko jousen pituutta soittaessani, kun jousiharjoituksissa tarkoituksella viedään jousta "ääriasentoihin".

Harjoittelukappaleissa liikutaan yhä enemmän 5. ja 6. asemassa, jolloin tulee enemmän kiinnitettyä huomiota myös jousen asentoon tallaan nähden. Mitä ylemmäs kielellä liikutaan (lähemmäs tallaa), kieli vastaavasti "lyhenee". Jos haluaa kirkkaan soinnin korkeimmilla sävelillä, tulee vastaavasti jousella soittaa lähempänä tallaa.
Loogisesti ajateltuna näinhän se menee...mutta todellisuus soittaessa on kaikkea muuta. Siinä on niin monta tapahtumaa samanaikaisesti, että jos asiaa ei aktiivisesti mieti, saattaa jousen asento unohtua kokonaan. Ja eihän sitä aina muistakaan! Näitä ahaa-elämyksiä tulee jokaisella tunnilla, kun opettaja kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn asiaan tai kertoo, miltä jonkun asian pitää tuntua soittaessa. Kaikkea ei tietysti omaksu hetkessä, mutta ne jäävät mieleen ja ohjaavat omaa soittamista oikeaan suuntaan.
Alussa taisi kaikki keskittyminen liittyä vasempaan käteen, jolloin jousikäden harjoittelu jäi vähemmälle. Mutta jos vasen käsi on sellistin ajatukset, on oikea käsi sellistin ääni...

Feuillardin vihkosta olemme käyneet nyt läpi 2. ja 3. asemaa. Suosittelen harjoitusta 28 s.37, jossa harjoitellaan jousen käyttöä. Tuosta harjoituksesta teen joka harjoituskerta ainakin muutaman jousiharjoituksen.

Tällä hetkellä olen soittanut Tchaikovskin Chanson Tristeä Op.40 No. 2. Ensimmäinen kappaleeni tenoriavaimessa. Musiikinteoriataustani on todella surkea, joten aluksi ajattelin kauhulla, miten koskaan pystyn lukemaan tenoriavainta. Sitten päätin, että kyllä minä tämän opin.
Osalla toimii ajatus, että kirjoitettu nuotti soitetaan seuraavalta kieleltä samasta kohtaa, mutta minulle se ei toiminut. Sen sijaan käytin alussa aikaa siihen, että todella mietin minkä sävelen soitan. Usein sellolla soittaessa syyllistyy ajattelemaan nuotteja vain "sormina" eikä oikeasti mieti, että nyt soitan fis ja nyt G jne.  Feuillardin vihkossa on hyvä tenoriavainharjoitus 32 s. 41, jossa silmä tottuu lukemaan uutta avainta. Pienen harjoittelun jälkeen sitä lukee samalla tavalla kuin G-avainta. Huojentavaa :)
Youtubea olen käyttänyt harjoittelussa. Useaan kappaleeseen löytyy pianosäestys tai sitten soitan toisen sellistin kanssa yhtä aikaa. Se auttaa ylläpitämään oikeaa rytmiä ja soiton puhtautta. Myös Feuillardin harjoituskappaleisiin löytyy hyviä säestyksiä. Alussa en pystynyt hyödyntämään näitä videoita juuri laisinkaan, sillä en soittanut tarpeeksi nopeasti. Sormet sekosivat jo ensi tahdeissa... Tässäkin suhteessa huomaa, että on sitä jotain kehitystä tapahtunut näiden neljän vuoden aikana :)

(Bach on myös edelleen työnalla, nyt harjoittelen sellosarjan No. 1 Menuetia. Prelude on ollut nyt pitempään tauolla, ehkäpä palaan sen ääreen uudelleen tänä vuonna.)