Joulukuu tuntuu olevan kiireistä aikaa, kun sellon soittoon on tullut pakosta parin päivän tauko. Ja vaikka tiistaina sain nauttia Madama Butterfly-oopperan upeasta musiikista (Puccini) sekä mahtavasta draamasta (aina kyyneliin saakka), ei se korvannut soittohetkeä sellon kanssa. Päivän tauko on usein paikallaan, mutta kahden päivän tauko alkaa olla jo liikaa :) Aivan selkeä addiktio!
Tänään sain vihdoin taas ottaa Bachin vihkon esille ja harjoitella. Olemme päässeet harjoituksissa puoleen väliin ensimmäistä sivua. Nyt jo mietin, mihin asti pääsemmekään ennen joulua. Haluaisin käydä nuotituksen läpi toisen sivun ylimpään riviin asti kohtaan, josta alkaisi sävellyksen seuraava teema.
Vuoden vaihteen jälkeen palaan takaisin varsinaisen sellon opettajani oppiin. Silloin jatkamme todennäköisesti Suzuki II kirjan parissa eteenpäin. On ehkä hyväkin palata välillä takaisin "perusharjoitusten" pariin ja myöhemmin taas palata Preluden maailmaan. Toki olen jokikinen kerta kotona harjoitellessani käynyt sellollani läpi 1. -4. aseman harjoituksen sekä G-duuri kolmisointuja tai d-molli asteikkoa. Välillä saatan soittaa Bachin Minuet 3:n, jossa on sopivaa harjoittelua 2.asemaan (Suzuki II). "Helpomman" kappaleen soittaminen Prelude-harjoittelun välissä nollaa soittamisessa tuntuvia hankalia kohtia. Kun palaan Preluden pariin uudestaan, saattaa äsken hankalalta tuntunut kohta onnistua paremmin. Ehkäpä helpompi kappale auttaa rentoutumaan ja nauttimaan soittamisesta, jolloin soittaminen ylipäätänsä on soljuvampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti