Aivojumppaa!

Mikä pitää aivot virkeänä? Lehdissä on viime aikoina kirjoiteltu siitä, kuinka musiikki on mitä parasta aivojumppaa. Musiikin kuuntelu aktivoi useita alueita aivoissa, mutta musiikin tuottaminen saa aikaan oikean sähkösignaalimyrskyn läpi aivojen. Helsingin Sanomissa oli artikkeli kuinka musiikki muovaa "superaivoja" eli musiikkia harrastavat lapset oppisivat mm kieliä helpommin ja ovat tarkkaavaisempia.
Minulle sello edustaa aivojumppaa parhaimmillaan. Tämän olen saanut kokea viime viikkona, kun vihdoin avasin Bachin sellosarjan kirjan. Katselin nuotteja ja mietin, että okei... eivät nuo nyt NIIN vaikeilta näytä. Katselin vielä muutaman sellistin taidonnäytettä tuosta sävellyksestä, joka soljuu kauniisti eteenpäin. Mutta totuus paljastui, kun yritin ensimmäisen kerran soittaa ensimmäistä riviä.

Aluksi ajattelin, että "ei hyvää päivää, eihän tästä tule mitään!" Pikku hiljaa harjoittelemalla ensimmäiset tahdit ja jousitukset alkoivat kuitenkin sujua. Seuraavana päivänä vielä paremmin, yön aikana oli jotain tapahtunut. Uusia hermoratoja aivoihin, kenties.
Eilen kävimme sellotunnilla läpi kahta ensimmäistä riviä. Samalla minulle avautui koko preluden alku aivan toisella tavalla. Kuinka nerokasta musiikkia! Ja ihanan haastavaa. Olen siis jälleen ulkona mukavuusalueelta, joka tarkoittaa sitä, että kehityn.
Teoksessa on haastetta; jousen tasainen ja soljuva liike sekä samaan aikaan vasemmalla kädellä monimutkaisia sormiyhdistelmiä. Tunnilla aluksi tuntui todella vaikealta pitää 3. sormi D-kielellä ja samaan aikaan 1. ja 2. sormi A-kielellä ja välillä nostaa ilmaan pelkkää 2. sormea, pitäen samalla muut sormet alhaalla kielellä (paitsi siis 4. sormi koko ajan ilmassa). Edellinen lause kuulostaa todella monimutkaiselta ja sitä se on myös käytännössä soitettuna --puhumattakaan siitä, että kaikki tuo pitää tapahtua nopeasti jo siirryttäessä heti seuraavaan tahtiin...
Alun vaikeudesta huolimatta jo tunnilla tuo ote alkoi sujua, tänään kotona harjoitellessa edelleen hieman paremmin. Tosin 2. ja 3. sormen väliä täytyy venyttää enemmän, jotta nuotit olisivat puhtaat.

Seuraavaksi tunniksi sain "läksyksi" käydä läpi seuraavat 2 riviä, jossa mennään 2.asemaan. Jälleen kerran totean, että sellonsoiton harjoitteluun tarvitaan opettaja. Ilman opettajaa ei vastaavien teosten oppiminen ole helppoa. Opettaja auttaa valitsemaan oikeat sormitukset; mitkä kohdat soitan 1. asemasta ja mitkä 2.asemasta. Missä kohti 1. sormella painetaan alas samaan aikaan sekä C- että G-kieli... Kaikki nämä vinkit ja neuvot ovat kallisarvoisia, jotta soitto olisi puhdasta ja mahdollisimman "ergonomista".