maanantai 24. marraskuuta 2014

Aivojumppaa!

Mikä pitää aivot virkeänä? Lehdissä on viime aikoina kirjoiteltu siitä, kuinka musiikki on mitä parasta aivojumppaa. Musiikin kuuntelu aktivoi useita alueita aivoissa, mutta musiikin tuottaminen saa aikaan oikean sähkösignaalimyrskyn läpi aivojen. Helsingin Sanomissa oli artikkeli kuinka musiikki muovaa "superaivoja" eli musiikkia harrastavat lapset oppisivat mm kieliä helpommin ja ovat tarkkaavaisempia.
Minulle sello edustaa aivojumppaa parhaimmillaan. Tämän olen saanut kokea viime viikkona, kun vihdoin avasin Bachin sellosarjan kirjan. Katselin nuotteja ja mietin, että okei... eivät nuo nyt NIIN vaikeilta näytä. Katselin vielä muutaman sellistin taidonnäytettä tuosta sävellyksestä, joka soljuu kauniisti eteenpäin. Mutta totuus paljastui, kun yritin ensimmäisen kerran soittaa ensimmäistä riviä.

Aluksi ajattelin, että "ei hyvää päivää, eihän tästä tule mitään!" Pikku hiljaa harjoittelemalla ensimmäiset tahdit ja jousitukset alkoivat kuitenkin sujua. Seuraavana päivänä vielä paremmin, yön aikana oli jotain tapahtunut. Uusia hermoratoja aivoihin, kenties.
Eilen kävimme sellotunnilla läpi kahta ensimmäistä riviä. Samalla minulle avautui koko preluden alku aivan toisella tavalla. Kuinka nerokasta musiikkia! Ja ihanan haastavaa. Olen siis jälleen ulkona mukavuusalueelta, joka tarkoittaa sitä, että kehityn.
Teoksessa on haastetta; jousen tasainen ja soljuva liike sekä samaan aikaan vasemmalla kädellä monimutkaisia sormiyhdistelmiä. Tunnilla aluksi tuntui todella vaikealta pitää 3. sormi D-kielellä ja samaan aikaan 1. ja 2. sormi A-kielellä ja välillä nostaa ilmaan pelkkää 2. sormea, pitäen samalla muut sormet alhaalla kielellä (paitsi siis 4. sormi koko ajan ilmassa). Edellinen lause kuulostaa todella monimutkaiselta ja sitä se on myös käytännössä soitettuna --puhumattakaan siitä, että kaikki tuo pitää tapahtua nopeasti jo siirryttäessä heti seuraavaan tahtiin...
Alun vaikeudesta huolimatta jo tunnilla tuo ote alkoi sujua, tänään kotona harjoitellessa edelleen hieman paremmin. Tosin 2. ja 3. sormen väliä täytyy venyttää enemmän, jotta nuotit olisivat puhtaat.

Seuraavaksi tunniksi sain "läksyksi" käydä läpi seuraavat 2 riviä, jossa mennään 2.asemaan. Jälleen kerran totean, että sellonsoiton harjoitteluun tarvitaan opettaja. Ilman opettajaa ei vastaavien teosten oppiminen ole helppoa. Opettaja auttaa valitsemaan oikeat sormitukset; mitkä kohdat soitan 1. asemasta ja mitkä 2.asemasta. Missä kohti 1. sormella painetaan alas samaan aikaan sekä C- että G-kieli... Kaikki nämä vinkit ja neuvot ovat kallisarvoisia, jotta soitto olisi puhdasta ja mahdollisimman "ergonomista".


torstai 13. marraskuuta 2014

Six suites for cello



Mainitsin jo aikaa sitten sellotunnillani, että olisi upeaa jonain päivänä oppia soittamaan Bachin kuutta sello sarjaa. Opettajani kehoitti minua hankkimaan nuotit tätä sarjaa varten, sillä lähitulevaisuudessa alkaisimme harjoitella sitä!
Tästä herääkin heti kysymys, olenko valmis soittamaan Bachin sellosarjaa? Teknisesti se on haastava ja vain kokenut soittaja pystyy tulkitsemaan musiikkia tarpeeksi syvällisesti. Toisin sanoen vasta-alkaja saattaa oppia soittamaan sen "läpi", mutta onko se niin sielukasta tai taiteellista kuin Bachin musiikki voisi olla --en usko. Miksi siis lähtisin tämän haasteen eteen nyt, kun olen soittanut selloa vasta vähän yli puoli vuotta?
Kuten opettajani sanoi, Bachin sellosarjat kulkevat sellistin mukana koko elämän ajan. Niitä jatkuvasti hiotaan ja parannetaan, ne eivät koskaan ole täysin valmiita. Ja täytyy myös muistaa, että soitan omaksi ilokseni, tämä on minulle harrastus -rakas sellainen. Ymmärrän, etten voi soittaa preludea kuten Mischa Maisky yllä. Mutta musiikki on taidetta ja voin luoda siitä omanlaistani.
Osa sellisteistä on sitä mieltä, että Bachiin ei tulisi kajota ennen kuin on soittanut useamman vuoden. Osittain olen samaa mieltä, teknisesti harjoitteleminen on helpompaa ja voi keskittyä suoraan musiikin nyasseihin. Aion kuitenkin ottaa haasteen vastaan... voin sitten kertoa, kuinka kävi :)

Opettajani suositteli minulle erityisesti Bährenreiterin versiota sellosarjasta (Bach: six suites for cello, Bährenreiter Verlag). Ja eri versioita todella on! Jokainen on tuonut teokseen oman tulkintansa; erityisesti jousen käytöstä. Bährenreiterin versiossa Preluden alussa G-D-H soitetaan kaarella, kun taas esimerkiksi Mainardin versiossa vapaat kielet on jousitettu erikseen ja vasta A-kielellä käytetään kaarituksia. Nämä ovat tietysti makukysymyksiä.

Lisäksi hankin nyt opettajani suosituksesta hyvän vihkon tekniikkaharjoituksia varten: Feuillard Daily Exercises for Cello. Olemme aiemmilla tunneilla käyneet kyseisestä vihkosta läpi jousiharjoituksen sekä vasemman käden harjoituksen liittyen 1.-4. asemaan. Tämä vihko on kuulemma täynnä hyviä harjoituksia, joita jokaisen sellistin pitäisi käydä säännöllisesti läpi. Vihko on siis sellistin MUST HAVE!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Uusi soittokumppanini


                      Huomasin juuri, etten ole laittanut blogiini kuvaa sellostani. Tässä se on! <3

Danger if the indicator is below 40%

Sain lainaan ilmankosteuttajan ja lähestyvän talven vuoksi päätin jo testailla sitä, jotta olisi toimintakunnossa, kun kosteus laskee alle 40%. Seinässä oleva kosteusmittari on näyttänyt 50%, mutta huoneilma on kyllä kieltämättä tuntunut kuivalta.
Käynnistin laitteen ja kauhukseni sain lukeman 29%. Siis huoneilman kosteus on rajusti alle "kriittisen arvon" eli 40%. Ei muuta kuin laite heti toimintaan ja kosteusmato sellon sisälle!

Ilmankosteuttaja toiminnassa. Veden voi esilämmittää 80 C, jolloin vesi säilyy puhtaampana pitempään. Ulostuleva vesihöyry on 40 C ja ei viilennä huoneilmaa. Laite laskee sopivimman kosteusarvon huoneen lämpötilan mukaan.

Sellotunti jäi viime viikolla välistä, mutta olen siitä huolimatta harjoitellut D-duuriskaalaa lähtien C-kieleltä sekä asemavaihdoksia 1.-4. asemaan vasemmalla kädellä. Aloin kuitenkin kyllästyä jatkuviin teknisiin harjoitteisiin, joten avasin Suzuki Cello School vol 2:n ja soittelin jo muutamia sävellyksiä sitä eteenpäin. Nämä ovat Long, long ago + variation, Minuet No.3 by Bach ja Chorus from "Judas Maccabaeus" by Handel. Varsinkin Minuet No 3 on auttanut minua löytämään puhdassointuisen 2. aseman A-kielellä, niin ettei 1. sormen asento muutu. Tämä asema tuntuu todella haastavalta; 1. ja 2. sormen välillä on pitkä venytys, samoin 2. ja 4. sormen välillä "c-d-e".  Sitä täytyy vain hioa ja harjoitella.