Siirtymävaihe uuden sellon kanssa alkaa helpottaa. Välillä on tuntunut, että nuotit ja niiden puhtaus ovat hakoteillä, mutta nyt sointi alkaa kuulostaa taas hyvältä. On jotenkin tuntunut, että nykyinen selloni on hyvin tarkka sormien asennon suhteen; jos sormi on vähänkin väärässä asennossa, se kuuluu heti äänen puhtaudessa. Ehkäpä sellon äänen sointi on niin kirkas ja "puhdas", että pienikin epävireisyys pistää heti korvaan. Kaiken kaikkiaan Gillin sello on hieman isompi (ainakin silmämääräisesti) kuin aiempi selloni, joten totutteluun on mennyt oma aikansa.
Mutta summa summarum: Mahtava soitin, aivan upea sello!
Mitä muutoksia olen huomannut soitossani? Ainakin jousikäsi alkaa olla varmempi ja ne kaaret... ne alkavat sujua! Soitto ei ole enää haparoivaa, vaan määrätietoisempaa. Toista oli pari viikkoa sitten...
Joka tunnilla on kiinnitettävä huomiota peukaloon, niin vasemman kuin oikean käden. Jos soitan skaalaa läpi, ehdin keskittyä peukaloon ja sormien pyöreyteen. Mutta heti vaikeampien sävellysten kohdalla unohdan nuo sormiparat, jotka ovat lukkiutuneet ja jäykät. Askel kerrallaan... koko ajan kuitenkin puhtaanpaa soittoa kohden. Kun soitan jotain yhdessä opettajani kanssa, jousikäteni on heti rennompi. Se, että toinen analysoi soittoasi tarkasti, jännittää, vaikka sitä ei aktiivisesti ajattelisikaan. Suorituspaineita :) Yhdessä soittaessa turha jännitys katoaa ja voin soittaa rennommin, jopa ehkä yhtä rennosti kuin kotona harjoitellessani.
Olen nyt viehtynyt teknisiin harjoitteisiin; D-duuri skaala, vaihdokset, G-duurin kolmisoinnut.... Nekin ovat omalla tavalla koukuttavia. Aluksi kaikki on kömpelöä, hankalaa, haastavaa. Pikku hiljaa kaikki sujuu paremmin ja paremmin. Teknisten harjoitteiden jälkeen huomaan, että sävellysten soittaminen on huomattavasti helpompaa. Käden ja korvan yhteistyö kehittyy.
Talvi lähestyy... kosteusmittari on laskenut tasaisesti (vaikka ulkona on ollut sateisempaa). Pitänee ottaa ilmakostuttimet pian käyttöön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti