Kesä tulee ja se tietää parempaa akustiikkaa! Sillä iltojen hiljalleen lämmetessä pääsee taas autotalliin harjoittelemaan.
Viime viikkoina olen harjoitteluissa keskittynyt siirtymisiin 1. asemasta 4. asemaan. Tässä apuna ovat olleet Feuillard (s. 28-30) ja tietysti Bach. 4. asemassa sormet ovat huomattavasti lähempänä toisiaan ja etusormen suhde peukaloon erilainen. Varsinkin etusormen asento tuotti alussa hankaluutta, mutta sitkeän harjoittelun ansiosta D-kielelläkin A alkaa löytyä jo melko helposti.
Sinänsä 4-asema on helppo löytää; liu'utat peukalon alas asti, kunnes se stoppaa. Enemmän päänvaivaa varmasti alussa tuottaakin paluu takaisin 1-asemaan. Tässäkään ei ole oikotietä onneen, jatkuvaa toistoa!
Lisähaastetta ovat tuoneet 4-aseman harjoittelut G- ja C-kielillä. Perusideahan on sama... mutta kun olen soittanut melkein koko ajan A- ja D-kielillä, huomaan, että vasemman käden kyynärpää on ollut aivan liian alhaalla. Nyt siirryttäessä 4-asemaan esim C-kielellä, pitää vasemman käden kyynärpää olla ilmassa (kuitenkin rennosti), jotta käsi taipuu tarpeeksi. Jos jätän kyynärpään liian alas, tulen huonossa kulmassa kielelle (sormet eivät osu kielelle kohtisuoraan, vaan hieman vinossa) ja tämä aiheuttaa sointiin tunkkaisuutta. Sormen pitäisi tulla kielelle enemmän kärjellään, ei niinkään "pehmeällä" osalla ja toimia napakasti ("kuin vasara").
Sormen asento ja napakkuus tulee soinnissa esiin erityisesti siirryttäessä A-kielellä alaspäin. Mitä korkeampi ääni, sen herkempi se on epäpuhtaudelle. Aluksi korkeammat äänet (4-asemassa) kuulostivat A-kielellä kaikkea muuta kuin kauniilta... kunnes kiinnitin huomiota sormen asentoon ja "vasaramaiseen" napakkuutteen.
Erittäin hyvinä olen kokenut harjoitukset, joissa siirrytään 4-asemassa A-kieleltä aina C-kielelle asti, jotta sorminäppäryys kehittyy myös sivusuunnassa (eikä pelkästään ylhäältä alas ja takaisin). Tässä sivuttaissuunnan näppäryydessä Bachin prelude on kyllä mainio harjoitus... Siitä löytää koko ajan uusia puolia ja taitojen kasvaessa yhtäkkiä tulee soittaessa ahaa-elämyksiä. Ja vihdoin, VIHDOIN Preluden ensimmäisen sivun lopputahdit alkavat sujua jo sulavasti. Kuinka niin yksinkertaiset siirtymiset C-kieleltä D-kielelle voivatkin olla niin haastavia... :D Ilo sinänsä, että huomaa ne pienet kehityksen askeleet.
